Min-max logiikka

Olen laiska ja ihminen yleensä luonnostaankin on laiska. En todellakaan ole laiska sohvaperuna, noh, toki osaan sitäkin välillä olla. Olen oman onneni seppä ja valitsen taisteluni ja laiskotteluni itse. Oma ajatukseni usein on, että tekee minimi työmäärän ja saavuttaa sillä suhteellisesti parhaimman tuloksen. Ei 1000 tuntia ja timantti viimeisen päälle vaan laiskasti riman ali niin että homma kuitenkin toimii. Yleensä lopputuloksena on raakatimantti, vähän tuuria kehiin, niin voidaan päätyä timanttiin asti. Koska ei taidolla, niin tuurilla. Aiemmin aiheesta myös TÄÄLLÄ.

Täysin tekemätön ja saamaton ei kuitenkaan voi olla. Mistä löytää niitä mahdollisuuksia jollei tee yhtikäs mitään? Pitää pyrkiä tekemään oikeita asioita ja vähintäänkin tekee enemmän niitä oikeita asioita, jotta välttyy turhalta työltä. Täysi tekemättömyys harvemmin avaa ovia ja mahdollisuuksia, mutta jo vähän tekemällä pääsee vaikuttamaan omaan tuuriinsa. Etsivä löytää vaikka kaksi sateenkaarta kerralla, sitten vielä pitäisi löytää ne kultapadat.

Jos tavoitteena on päästä läpi tentistä taikka päästä muutoin parhaaseen mahdolliseen tulokseen, kannattaa aikapanostus huomioida kriittisellä kädellä. Ylisuoriutumiseen käytetty aika ja vaiva ei välttämättä palkitse vaikka saisi täydet pisteet. Itse ainakin ajattelisin, että paljonko olen kuluttanut aikaa hukkaan. Tavoitteita on hyvä asettaa, mutta aina ei tarvitse olla paras taikka tavoitella kuuta taivaalta. Realistiset tavoitteet auttavat yleensä motivoimaan paremmin. Tottakai tavoitteet muuttuvat matkalla ja niitä myös kannattaa muuttaa.

Urheilussa usein pätee sääntö täydellisyyden tavoitteluun, mutta täydellisyyskin on melko häilyvä käsite. Olympiakullan voi saavuttaa ilman täydellistä suoritusta. Kovin usein täydellisyyttä kuitenkin tavoitellaan. Elämä vain harvemmin on täydellistä, pelkkää auringonpaistetta ja sateenkaaria.

Sama voi hyvinkin päteä asuntosijoituksiin. Onko järkevää ostaa pikkupaikkakunnalta flippaus/remppakohdetta jonka vetäisee överisti timantiksi, jotta se erottuu edukseen? Vaivan ja lisäkulujen palkka saattaa jäädä ohueksi, huonolla tuurilla ottaa jopa takkiin. Kultaiset hanat ja marmoritaso voivat jäädä vähäiselle arvostukselle lähiöyksiössä. Työtä myös timantin etsimiseen ja timantin kiillottamiseksi voi tuhraantua yllättävänkin paljon. Ajalle on myös annettava arvo. Sijainti, sijainti, sijainti timanttia metsästää moni muukin.

Joillekin tämä logiikkani voi muistuttaa elämängurujen 20-80 logiikkaa. Itse skippaan siitä mielelläni sen 80% turhuuden ja tyydyn tekemään samalla ajalla jotakin (vähintään) viihdyttävämpää turhuutta. Mitä suotta ylisuorittaa ja loikata riman yli metritolkulla. Mieluummin aidan ali taikka hitusen luovuutta käyttäen räjäyttää koko aidan pois tieltä (luovuudesta olen aiemmin kirjoitellut TÄÄLLÄ). 

Ei vain se aika vaan myös vaiva. Ei se lopputulos vaan se matka. Ei se hinta vaan se kokonaisuus. Sijoittaja vie sijoituksiaan ei ikinä toistapäin, se on hyvä muistaa.

Laiska kettu kuittaa.

Asuntosijoittajan rima liian korkealla?

On hyvä ajatella, että kun jotain tekee sen tekee kunnolla. Asuntosijoittamisen ei kannata olla poikkeus, sillä kyseessä on yleensä isot rahat ja vaivaakin joutuu näkemään. Oma logiikkani on kuitenkin aina ollut löytää suorituksiin se optimaalinen taso. Tottakai tenteissä ym. on tarkoitus päästä maksimi tuloksiin ja vaikka täysiin pisteisiin. Itse yleensä olen pyrkinyt tulostehokkuuteen, joka myös asuntosijoittajalla ratkaisee. Vaikka pääsisit 100% tuottoihin niin se 1000h työtä vs 10% tuotot ”vain” 40h työmäärällä on huomattavasti tehokkaampaa. 100h työtä käytettynä maksimipisteisiin pistää lähinnä miettimään paljonko ylimääräistä aikaa tuli oikeasti käytettyä. 

Sama pätee kun asunnoista pääsee kaupankäynnissä tarjousvaiheeseen. Jos myyjä tarttuu heti röyhkeältä tuntuvaan tarjoukseen, joutuu asuntosijoittaja painimaan perinteisen kysymyksen kanssa: tarjosinkohan sittenkin liikaa? Toisaalta jos laskelmat ja suunnitelmat on tehnyt huolella, pääsee silti tavoiteltuihin tuloksiin. Halvempi hinta tuo toki aina enemmän turvamarginaalia. Kaikkea vaan ei voi saada, taikka sitten kyllä saattaa mennä useitakin mahdollisuuksia sivusuun. Ollaan sitten ostamassa omistus- tai sijoitusasuntoa, niin usein ollaan melko hienovaraisen psykologisen pelin äärellä (aiemmin ostoprosessista olen kirjoitellut TÄÄLLÄ). Sitä on hauska arvioida itse pelin aikana ja toisekseen sen jälkeen. Liikaa ei kuitenkaan koskaan kannata jäädä märehtimään.

On hyvä tähdätä siihen, että oma toiminta on timanttia. On kuitenkin totista totta, että tuurilla ja sattumalla on yllättävänkin paljon vaikutusta asiaan kuin asiaan. Tällöin täydellisyyden hipominen ei enää tuo lisäarvoa. Asuntosijoittajan pitää pystyä maalaamaan isolla pensselillä ja suhteellisen nopiaan. Tilanteet elävät ja muuttuvat. Miksi siis käyttää kymmeniä tai satoja tunteja potentiaalisiin hankkeisiin, kun asia voi hyvinkin hoitua muutamalla tunnilla vaikka tuloksena olisikin vähän pienempi potentiaali. Välillä määrä, välillä se laatu. Yhdistelmää on hyvä tavoitella, mutta harva pääsee timanttiin kovinkaan vaivattomasti, saatikka suuremmitta riskeittä.

Mennään sieltä mistä aita on matalin? Tottakai jos se vain on mahdollista, mieluummin jopa etitään se paikka missä ei ole aitaa laisinkaan ja jottei jäädä hypätessä aitaan roikkumaan voi kaivautua myös sen ali. Riskienhallintaa ei saa unohtaa. Jos kiertää aidan voi liiankin helpolla astua miinaan. Siihen vain on varauduttava.

Työtä ja konkretiaa tämä kaikki vaatii. Itse pidän nyt tarkempaa kirjaa omasta asuntometsästämisestäni kuin koskaan. Olen edennyt useissa kohteissa jo pelkkien paperien ja alueiden tutustumista syvemmälle. Pidän myös niin tarkkaa kirjaa kuin mahdollista asuntosijoittamiseen käytetystä ajastani. Katsotaan siis millaiseen tuntihintaan seuraavassa kohteessani päästään. Vielä näyttää hyvältä, mutta jos lopputulos on tutustua 100 kohteeseen, tarjoa 10stä ja EHKÄ - ja vain ehkä - saat sen yhden, niin ei tällä tuntipalkoille päästä. Toisaalta liian helpollakaan ei saa päästä? Eihän?

Verkot on vesillä, katsotaan mitä tarttuu haaviin.

Kettu kuittaa.