Mikä urheilulaji asuntosijoittaminen olisi?

Olympiahuuman jälkeen varsin hauska pohdinnan paikka, eli tehdäämpä asuntosijoittamisesta ja vuokranantajuudesta olympialaji. Asuntosijoittajan ja vuokranantajan työ on usein varsin fyysistä, eikä henkistä puolta sovi unohtaa. Ei, en viittaa vanhan liiton niskapersotteella vuokralaisenkannon MM kisoihin, vaan ennemminkin, että laji on varsin hands on. Kädentaidosta taikka remonttitaidoista ei ole lainkaan haittaa. 

Sitten itse kysymykseen: mitä lajia asuntosijoittaminen eniten muistuttaa?

Juoksu?

Varsin useasti asuntosijoittamista verrataan nimenomaan maratooniin, mutta itse en ole samalla viivalla. Tai no pitkäjänteisyyden osalta olen, mutta maratoonissa harvemmin on samanlaista fyysisyyttä taikka este-/maastojuoksumaista monipuolista kyvykkyyttä saati vaihteen vaihtelua sprinteistä himmailuun. Maratoonari harvemmin vaihtaa suuntaa, asuntosijoittamisessa se voi tulla tarpeen.

Oma juoksijan tyylini muinoin saattoi näyttää enemmän asuntosijoitusmaisemmalta: täysillä kärkeen ja kovimmat kierrokset heti alta pois, jäätävällä riskillä homma rullaamaan ja pallo vierimään. Siitä kun riskitaso ja kaula on saavutettu niin himmailemaan, tai juoksijan tapauksessani hyytymään. Siitä sitten matkasta nauttien (juoksiessa se loppu ei enää ollutkaan nautintoa, sama voisi päteä liian isoon velka-/riskitaakkaan).

Itsehän en osaa juosta ja tiedän etten pysyisi aitojen maratoonarien perässä varmaan edes kierrosta radalla täysillä pinkoen. Kunnioitettava laji, muttei mielestäni oikea verrokki. Asuntosijoittaminen vaatii enemmän monipuolisuutta vaikka pitkää juoksua voisikin muistuttaa. Pelkkää sprinttiä se ei nyt ainakaan liene, ehkä siirtosopimuskauppiaalle taikka pikkuehostuksia tekevälle flippaajalle. Ehkä sekin muistuttaa vieläkin räjähtävämpää lajia… Painonnosto? Onhan siinä riskinsä ja mahdollisuus jäädä painojen (velka-/projektitaakan) alle? Tai miksei jopa nyrkkeilyä, kun välillä otetaan hittiä asuntosijoittajana niin mediassa kuin yhtiökokouksessa, kun muu porukka haluaa lynkata asuntosijoittajaparasiitin. Tai vaikkapa showpaini?

Jalkapallo?

Monipuolinen laji ja katse pitää osata suunnata molempiin suuntiin kentällä, eikä pelkästään palloon. Reagointi on tärkeää ja suunnan muutos voi tulla nopeastikin. Tarvitaan kestävyyttä ja nopeutta. Voisi olla melko lähellä, mutta filmaamisen tärkeys uupuu. Se toimii ehkä enempi vuokralaisten puolella nykyään: osataan esittää muuta kuin oikeasti ollaan ja toisekseen tiedetään omat oikeudet ja vähän yli. Punainen kortti harvemmin heiluu. Toisaalta jos vuokranantaja lähtee filmaamaan ollaan korteissa helpolla punaisen puolella. Ja maalikameraan eivät auta asuntosijoittajaharrastelijan selostukset.

Ehkä vesipallo?

Vähän enemmänkin kontaktia, kuten flippaus- ja remppaurakoissa. Välillä tulee palloa naamaan ja välillä painutaan velkataakan alla pinnan alle. Mutta kuitenkin kun oikean vaihteen löytää niin peliväline liitää vedenpinnalla kevyesti kuin leipäkivi. Tarvitaan aikalailla kestävyyttä, nopeutta ja voimaa, sekä hyviä keuhkoja.

Golf?

Katse tiukasti pallossa, paljon psykologista peliä ja lehmän hermoja vaativaa pikkutarkkuutta. Laji joka on lähes yhtä paljon pään sisältä kuin ulkoisesta/fyysisestä hallinnasta kiinni. Keskittyminen ei voi herpaantua, mutta riskejä ottamalla voi saavuttaa etulyöntiaseman.

Otetaan nyt loppuun vielä toki pari talvilajiakin. Ehkäpä syöksylasku? Salkun kasvattamista ja täysillä maaliviivalle ja yli? Ei saa herpaantua ja pienetkin virheet voivat kostautua. Pertsa? Tasaisen vahvaa perus tekemistä osta ja pidä logiikalla, ehkäpä?

Tätä listaa täytyy vielä jollakin toisella kierroksella jatkaa. Tämä ei selvästikkään ole selviö, eikä todellista voittajaa varmaan voikkaan löytyä. Ajatusta on kuitenkin varsin hauska pallotella ja samalla se helpottaa asuntosijoittamisen katsomista vähän toisin silmin. Monipuolinen ja vaativa laji tämä nyt ainakin on. DIY tekijälle myös hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Toki omien rajojen tiedostaminen kannattaa ja kohtuus kaikessa niin välttyy turhilta loukkaantumisilta.

Olisiko asuntosijoittaminen ammattiurheilijallekin aivojen nollaamisen paikka? Ajatuksia muualle vievää ja taloudellisiakin hyötyjä saavutettavissa?

Mielensäpahoittajille joiden laji jostain kumman syystä näinkin kattavassa listauksessa ei tullut mainituksi niin älkööt pettykö. Ei omatkaan leipälajini listalle päässeet.

Ps. Viimeaikoina on myös asuntosijoitusmaailmassa kierrellyt huhu asuntosijoitusporukan siirtymisestä urheilusijoittamiseen potkupallon kautta. Aihe vaatii vielä lisää tarkastelua…

Paljonko asuntoja ja vuokratuloja on tarpeeksi?

Asuntosijoittaminen on monille lisätulojen kartuttamista. Joillekin se tuo taloudellista turvaa, toisille se voi olla eläkesuunnitelma.

Mutta kukapa ei tavoittelisi vapautta, mielenrauhaa, hiekkarantaa meren äärellä, tuulenvireen viilentäessä sopivasti, kylmää margaritaa palmun varjossa siemaillen etelän lämmöstä nauttien. Sielu ja mieli lepää asuntosalkun hoitaessaan kuin itse itseään. Tai mikä se todellinen unelma nyt kullekin on.

Nostetaan kissa pöydälle ja The kysymys esiin:

Mikä määrä asuntoja riittää?

Tämä on se monen asuntosijoittajan kultainen kysymys. Moni haluaa kasvaa, mutta eivät kaikki halua omistaa satoja ja taas satoja asuntoja, sehän on jo enemmän kuin työ, se on todellinen tyämaa.

Yksinkertaistetaan kysymystä heti alkuun raa’alla kädellä. Tavoite saavuttaa sinkkutalouden taloudellinen vapaus ja muuttaa Thaimaan hiekkarannoille helposti hallinnoitavan kompaktin asuntosijoitussalkun turvin. Tämä oli se twisti, jolla tulin aloittaneeksi asuntosijoittajan The kysymyksen, joskus muinoin. Ajatusta palloteltiin saunaillassa, miettien mikä voisi olla velkavipu tai miten nopeasti on mahdollista kasvattaa agressiivisesti pari velatonta asuntoa. 

Suomessa kaksi sijoitusasuntoa ei vielä takaa kovinkaan kummoista elämää. Velkavivutettunahan kassavirta on ehkä pari kymppiä plussalla eikä mahdollistaisi mitään, ei halvemmissakaan maissa. Ei kahdella velattomalla sijoitusasunnolla Thaimmaassakaan herroiksi varmaan eläisi, mutta noin 600-700e/kk nettona voisi mahdollistaa jonkin sivukeikkahomman kanssa vähän erilaista vapautta. Kaikki eivät viihdy koko elämäänsä 8-16 töissä, jossa pyörä pyörii, mutta hamsteri ei käy enää edes vierailulla.

Sinkkuna Thaimaassa voisi tovin itsekseen pärjäillä, mutta yhtälö muuttuu varsin paljon jos palataan takaisin Suomeen. Lisätään yhtälöön vielä perhe, niin hommahan mutkistuu entisestään. Asuntosijoittaja kun ei ole superihminen. On myös harvinaisen yksilöllistä ajatella, että millä kuukausitulolla kukin pärjää. Yksin opiskelijana voisin väittää pärjänneeni alle 600e/kk, kun sivuutetaan velkataakat ja matkataan kaikkialle kesät talvet polkupyörällä. Toiselle taas ei riitä 3000e/kk nettona. Me olemme tapojemme ja elintasotottumuksiemme orjia. Ja elintasohan kulutuksen mukana kasvaa kun palkka/tulotaso nousee.

Kysymykseen lienee useita eri oikeita ja vääriä vastauksia. Eikä tarkoitukseni ole yrittää olla kaikkivoipa nero, joka osaa vastata edes omaan otsikkokysymykseensä. Kysymys on kuitenkin varsin kiehtova, yleinen ja monipuolinen, joten ajatuksen pallottelu on enemmän kuin vain mielenkiintoista.

Itse olen varsin pitkään pohtinut tätä maagista: mikä määrä asuntoja (tai/ja muita sijoituksia) riittää?

Usein sijoitusmaailmassa laskelmaan vastataan löytämällä se vuosimeno/-kulutus, jolla elelee. Ja logiikka on: tuotoilla elelee ja syömällä kuormasta (pääomasta) eletään vähän leveämmin ja nautitaan. Kyllähän se nauttiminen nyt usein on se elämän ja sijoitusten end game ja suola. 

Asuntosijoittajana olen pyörinyt kysymyksen ympärillä vähän samalla ajatuksenjuoksulla:

• Vuosikulutusarvio: 20 000
• Nettotuottotarve: 30 000
• Asuntosalkun vuokratuotto 5%
• Asuntosalkun koko: 600 000e (velattomana saattaisi toimia)
• Velkavipu maltillinen 50% (saattaisi toimia), jolloin asuntosalkun koonkin pitää kasvaa.
• Asuntojen määrä 8-12kpl, riippuen paljon asuntotyypeistä, poisto ja vähennysmahdollisuuksista.
• Arvonnousu voisi olla se komponentti, jolla kuormasta voi syödä rullaamalla asuntoja taikka uudelleenrahoittamalla. 

-> Tämäkään ei ole lopullinen vastaus. Sillä pääsee ehkä alkuun. Myös osviittaa asuntosijoitussäkistäni tai sen rakenteesta voi saada. Eikä kyseinenkään yhtälö välttämättä velkavipuna mahdollistaisi perheen elättämistä.

Millä voisin tulla toimeen: 3 omakotitaloa hyvillä poistopohjilla ja 2 uudiskohde as oy ja 3 asunto-osaketta. Ne mahdollistaisivat paljon, se toimeisi leppoistamiseen. Ei ehkä vielä paukut tuolla riittäisi asuntosijoituksilla elämiseen.

Eihän tämä ole edes vastaus? No sitähän se luvatusti ei ole. Se kuitenkin on ajatuksen poikanen. Ja oikeaa vastaustahan ei ole.

Heitetään soppaan vielä isompaa velkavipua ja kaikista tuuteista löytyvää korkosoppaa niin ajatukset mutkistuvat entisestään. Loputon savotta pohdinnan suahan tämä olisi jos niin haluaa, itse sitä en halua. Tyämaan ja ikiliikkujankin asuntosijoittamisesta saa. Takapuoli ylös penkistä ja touhuilemaan.

Summa summarum:

Thaimaassa saattaisi itsekseen pärjäillä kahden asunnon (mieluummin vähän useammalla) ja joidenkin satunnaiskeikkojen voimin. Elämä kuitenkin voittaa ja täten yhtälöön onkin tullut useampia erilaisia muuttujia. Täten pitäisin omaa maagista lukuani 8-12 asunnon välillä. Elämä ja asuntosijoittaminen olisivat leppoisia, homma toimeisi kuin itsessään ja välillä tulisi jotakin tehdä, että salkku toimii (kokemuksesta: asioilla on usein tapana sattua samaan aikaan). Pyörä pyörii, mutta usein hamsteria ei edes tarvita pelipaikalle.

Hamsterikettu kuittaa.

Asuntosijoittamisen startti vuodelle 2022

Vuosi 2021 jää historiankirjoihin allekirjoittaneen vuokranantajan ja asuntosijoittajan uran menevimpänä vuotena. Vuoden 2022 alku on ollut jälleen varsin tapahtumarikas:

• Rikkoutuneita ikkunoita (ei henkilö eikä omaisuusvahinkoja)
• Autopaikan vuokralaisen vaihtoa
• Autopaikan vuokrasopimuksen tekemistä kahteen kertaan. Vieläkin löytyy niitä, että vaikka sopimus on jo tehty niin hommaa peruutellaan. Ja myönnettäköön, että nopealla aikataululla, melko pienellä
• Energiaremontin purkkiin viimeistelyä
• Uutta energiaremonttisuunnittelua
• Kiinteistöremonttisuunnitelman laajentamista
• Tönöprojekti etenee (ei niinkään lentävästi)

En enää tiedä pitäisikö tästä päästä suuntana enää vain ylös vai alaspäin. Tekemistä piisaa ja kun koronakin yhä yskii ympärillä, niin on ehkä vielä ihan suotavaa että pikku puuhastelua riittää. Kokemukset karaisee vai miten se nyt menee? Ainakin ne opettaa, joten välillä vaan kroppaa kehiin ja tulilinjalle. 

Vuoden 2022 työlistalla on isosti vielä #tönöprojekti, joka etenee ihan ok vauhtia. Tönön aiheesta lisää TÄÄLLÄ ja instagramista löytyy kuvatarinaa nimimerkillä diy_Lord. Jos nyt vapuksi ois suht valmista. Katotaan sitten meneekö vuokralle vaikko myyntiin.

Tönön lisäksi listalla on sijoitusyhtiön lisäselvittelyt ja muutoinkin yhtiökuviot. Ja aivan varmasti olemassa oleva asuntosijoitussäkki jonkunkin verran työllistää. Kuten usein havaitsee, niin asioilla kun on tapana tapahtua enemmän kerralla kuin tylsän tasaiseen tahtiin.

Exit vol 2 ja periaatteessa myös vol 3 ovat kovassa suunnitteluputkessa, joten katsotaan jos vuoden kuluessa tapahtuu peliliikkeitä. Tai ainakin blogissa tullaan jälleen avaamaan pelinrakennusta enemmän. Exit suunnittelu on tärkeä osa asuntosijoittamista. Aiheesta aiemmin olen kirjoitellut mm. TÄÄLLÄ. 

Markkinat vetävät kovaa tahtia ja niin myös omat puuhastelut. Kaippa se ois hyvä kyydissä pysyä. Toivottavasti moni pysyy myös blogin kyydissä. Lisää tätä enemmän tai vähemmän hiilitimanttista tavaraa tarjossa jatkossakin, stay tuned!

Kiinteistökettu kuittaa.