Word Up!

Kannattaa käydä yhtiökokouksissa, kannattaa käyttää ääntään, suosittelen kuitenkin pitämään meteliä lähinnä vain jos on oikeasti painavaa ja asiallista sanottavaa. Aina joukkoihin mahtuu niitä, jotka nillittävät kaikesta, ovat asuneet koko ikänsä omakotitalossa tai eivät muuten vain sopeudu taloyhtiön elämään. Taloyhtiön papereihin kannattaa oikeasti tutustua ja niistä voi oikeasti kysellä. Kävin tämän kevään viimeisessä yhtiökokouksessa juhannusviikolla keskiviikkona, outo ajankohta, mutta osallistujia oli kuitenkin ennätysmäärä. Yhtiössä tajuttiin myös viimein, että rästiintyneitä vastikkeita ei voi olla ratkomatta, varsinkaan jos pelkkä haltuunotto ei selvästikkään riitä.

Kokous voi olla kahvittelukakkuineen ohi noin tunnissa tai sitten kokous voi olla 3 tunnin maratooni. Kannattaa pysyä aiheessa, eikä kannata antaa keskustelun rönsyillä liikaa perinteisiin kukkavarkaisiin taikka kissanpissittäjiin. Luonnollisesti puheenjohtajan vastuulla on johtaa keskusteluja ja kokousta, mutta myös osallistujilla on oma vastuu. Painavista asioista toimitetaan yleensä painava nivaska yhtiökokouskutsun liitteenä. Omaa ymmärrystä ei voi mennä täydentämään pelkästään yhtiökokoukseen, jossa olettamuksena olisi käydä asiat juurta jaksain, rautalankaa vääntäen ja polttaen. Kysyä saa ja kannattaa, mutta niin voi tehdä jo etukäteen.

En ole aina se hiljaisin osapuoli yhtiökokouksissa, vaikka en aina ääntäni kuuluviin haluakaan tai kokouksissa huvikseni huutele takanurkasta. Uskallan kysyä kun tilanteet sitä vaatii ja jos jokin asia ei mielestäni täsmää. Voin myöntää olevani väärässä ja kykenen ottamaan vastaan kritiikkiä. En halua olla tyhmä, mutta vielä tyhmempää olisi pitää suunsa kiinni jos on kysyttävää (en nyt aina ehkä ihan 1+1 laskutoimitustason kysymyksiä esitä).

Olen ollut kokouksessa, jossa puheenjohtaja on yrittänyt jyrätä valtakirjalla kokouksessa mukana olevaa. Olen samaisessa kokouksessa päässyt myös hallitukseen, puheenjohtajan tiukasta vastustelusta huolimatta. Ei puheenjohtaja ole mikään Jumala, taisi jäädä itse jyrän alle, kun halusi äänestää, että päästetäänkö minua hallitukseen. Olen toki jäänyt itsekin jyrän alle erään (minulle) uuden kohteen ensimmäisessä yhtiökokouksessa, jossa kyseenalaistin, että miksi parvekkeettomat asunnot kustantavat parvekelasitukset muille.

A) olin ehkä hivenen myöhässä, koska asiaa oli jo käsitelty aiemmin ja kyseessä oli viimeinen kokous aiheesta ja kaikki taustatyöt oli jo tehty.

B) en herättynyt varmastikkaan yhtään lisää luottamusta esittämällä, että tehdään samalla yksiöihin vaikka uudet ranskalaiset parvekkeet.

C) edustin vähemmistöä, joilla oli pienimmät osakkeet yhtiössä. Sain aikaan vastakaikua ja pientä myhäilyä, mutta asian ratkaisuun se ei vaikuttanut.

D) myönnän jääneeni myös isännöitsijälle ja PJlle altavastaajaksi, sillä he olivat hyvin tilanteen tasalla ja kuittasivat kyseenalaistukseni.

Myös hallituksen vastuuvapautusta voi kyseenalaistaa, jokseenkin suosittelen tutustumaan ensin säännöksiin, vastuisiin ja As Oy lakiin. Ei heti tarvitse olla menossa raastupaan, mutta sillä saa hallituksesta tiristettyä vähän enemmän ääntä ja perusteluita. Ei hallitustyö ole mitään vastuutonta eläkeläisten aivot narikkaan hommaa... Helppoa se on, kun on kiinnostunut omaisuuden ylläpidosta ja vähän tykkää puuhastella. Ei sen kovinkaan paljoa tarvitse aikaa viedä. Osaamattomalle tai enemmän tai vähemmän välinpitämättömälle nyt näin muuten vaan harrastuksena hallitustyötä en suosittele. 

Loppuyhteenvetona: yhtiökokouksissa kannattaa käydä, kysyä saa ja kannattaa (mutta vähän taustatöitä voisi tehdä etukäteen) eikä hallitustyötäkään kannata pelätä. Jos haluaa pitää huolta omaisuudestaan tai omasta osaamisesta kokee olevan hyötyä ja on halua vaikuttaa vähän enemmän niin mukaan vaan. Eivätkä kokemus ja ikä aina laskelmoi sitä hyötyä taloyhtiölle, myös nuorten kannattaa osallistua ja sitä oikeaa ja arvokasta osaamista ja kokemusta kannattaa vanhempien yhtiön edustajien välittääkin eteenpäin.

Hallitus(kesä)kettu kuittaa.

Tilillä 2e... Taskussa 20e... Kilometrejä vuodessä kymmeniä tuhansia.

Viime vuosi meni melko tiukilla ja kilometrejäkin kertyi mittariin, jollei ihan kymmentä tuhatta, niin tuhansia. Ja kyllä, sijoittamiseen liittyviä, eli vähennyskelpoisia. Niitä oli hauska räknäillä veroilmoitusta tehdessä. Onneksi tilanne on nyt jälleen normalisoitumaan päin, ainakin tulojen osalta. Ei kukaan ole sanonut etteikö opiskelija voisi sijoittaa taikka olla asuntosijoittaja. Helppoa se ei välttämättä ole. Puskurin kerryttäminen ja säästäminen voi olla haasteellista täysipäiväisen opiskelun ohella. Välillä voi tulla mieleen erään biisin kertosäe ”mul on taskussa 20 senttiä vaan...”

Tottakai vähän olin varautunut enkä ihan heti  olisi joutunut asuntoja myymään, ne kun eivät ole niin likvidejä (helposti rahaksi muutettavia). Mut pakko sanoa, että vähän matkan aikana hirvitti, toki laskelmat oli melko tarkkaan tehtyjä ja ne pitivät, muihinkaan sijoitusluokkiin ei tarvinnut koskea. Jolleivat laskemlmat olisi pitäneet olisi tottakai pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin. Kävi sitä viime vuonna pari kertaa mielessä myydäkin kohde tai pari, kun yhdessä kohteessa vaihtui vuokralainenkin. Asiat jäivät puolitiehen, mutta on aina kiva tietää että omat kohteet kiinnostavat muita, niin ostajia kuin vuokralaisiakin.

Se hyvä puoli kilometrien kartuttamisessa ja  matkustelussa on, että matkailu avartaa, oli se sitten ulkomaille tai ihan Suomen rajojen sisäpuolellakin liikkumista ja asuntojen ja sijoitusten hallintaa. Kertyy siinä itse matkustelukilometrien päälle kokemuskilometrejä, jotka nekin ovat kullan arvoisia. Tulee käytyä ja sijoitettuakin välillä jonnekin muualle kuin kotinurkille. Riskin hajauttamista sekin vaikka lisävaivaa syntyy, varsinkin DIY (tee-se-itse) vuokranantajalle. Toisekseen ajaessa podcastit ovat vallan mainioita viihdykkeitä taikka oppimateriaaleja ja bussimatkoillakin saa harvinaisen hyvin kaikkea enemmän tai vähemmän hyödyllistä aikaan.

Opiskelijan asuntosijoittaminen testattu (ja approbed? Ei ehkä kuitenkaa... liian tiukkaa puuhaa). Alueellinen hajauttaminen ja matkustelu testattu. Kaikkea muuta ja myös hauskaa kokeilua. Askeettisuus ja laskin kunniaan ja kunnialla loppuun asti.

Juhannuskettu kuittaa.

Ravinto, liikunta, raha

Jotta pystyy elämään tarvitsee ravintoa, jotta saa ravintoa tarvitaan yleensä rahaa. Liikunta on elämän perusedellytys ja vaatii ravintoa. Ilman ravintoa ei jaksa liikkua ja ilman rahaa ei voi/jaksa liikkua ja ilman liikuntaa ei oikein jaksa elääkään. Ja juuri liikuntaan tarvittiin ravintoa ja ravintoon tarvittiin rahaa. Raha on monessakin asiassa kaiken keskiössä. Elämä ei kulje rahan ympärillä? Ja paskat, tottakai kulkee. Asiaa voisi ajatella, että kävisikö töissä palkatta...

Hyvin ravittu ja hyvin liikkuva vuokranantaja on, ei vain #hyvävuokranantaja, vaan #parasvuokranantaja. Kesä on hienoa aikaa: terassikelit, ulkona syöminen, mökkeily ja grillaaminen ovat ainakin lähes viikoittain läsnä. Vuokralaiset maksavat kiltisti vuokriaan kesän ajalta, kun opiskelijoillakin on yleensä enemmän rahaa kesätöiden myötä. Kämppäni ovat myös yleensä niin hyviä, että niistä ei haluta hevillä luopua, mieluummin pidetään jopa koko kesä tyhjillään, jotta kukaan ei sotke paikkoja. Eli tilanteessa jossa vuokaralainen on kesän ajan esim. toisella paikkakunnalla tai toisessa maassa töissä. Ei siis tyhjillään vuokranantajan toimesta. Ideaalitilanne, kämppäkään ei kulu.

Ja jos nyt kävisi niin ikävä tilanne, että joku vuokralainen haluaisi asuntoaan vaihtaa, se ei vaikuttaisi omaan kesäfiilikseen, vaan odottaisin hymyillen tulevaa sesonkia ja sitä, kun opiskelijat kamppailevat asunnoista. Kyllä tiedetään, opiskelijoiden kannalta ikävää ja ymmärrän kyllä, että tietämättömyys siitä, että onko tulevalla opiskelupaikkakunnalla sitä kämppää vai ei saattaa raastaa hermoja. Toisaalta tarjoan parhaalle vuokralaiskandidaatille parhaan kämpän ja parhaan vuokranantajan. Raha vaihtaa omistajaa ja kaikki ovat tyytyväisiä, toivottavasti jopa pidemmän aikaa.

Ja kuten aina, kesällä nautin, syön hyvin ja toivon parasta. Syö hyvin niin jaksat paremmin tehdä rahaa, jotta voit syödä ja jaksaa aina vaan paremmin. Asuntosijoittamisen motivaattorina syöminen? Mikäpä jottei?

Pulska kesäkettu kuittaa ja lähtee hakemaan juhannusmakkarat ja -lihat.

Keep your eye on the price

Lets just get it out in the open, I do real estate investing for the money. Not for fun or to help people (yes I do provide a roof over head and a "landlording service", but not for free). I do it just to make more money. It is an income source and thanks to that I hope I do not have to work so much, it is somewhat passive. It does need work especially because I like to DIY nearly everything, so it is not completely passive.

Passive or not, it is an income source never the less. As a real estate investor one should always keep  the eye on the price. For me I it means the monthly rent I receive. I know that I am not going to be a millionaire in a few months. Investing always takes its time and has its risks. I have no need to rush into things without calculated and rationalized decisions.

Real estate business in Finland is booming, it is a hobby for everyone, so good deals are hard to find. Nowadays it needs even more work to hunt down good deals and good renters. It is like a gold rush, everyone wants to participate and make money. 

This post is merely a reminder for myself to keep my head in the game and not to rush in to stupid things. Deals go by every day, but new deals born every day, so no need to worry or rush. The goal is to make more money so I think I am going to do just that.

The Landlord has once again left the building...

Putkiremontti, viimeisiä viedään

Mahdollisesti viimeinen työmaakokous (taisi olla vol 10?) on takanapäin. Omalta osaltani, tai asuntoni osalta, homma on jo purkissa (ohessa alla vielä ennen ja jälkeen kuvat, eron kieltämättä huomaa, myönnän että valaistuksen parantuminen tekee jo paljon). Toki vielä ollaan viimeistelyjä vaille valmiita, sillä putkiremontin loppu kattaa myös pihamaan mylläämisen autopaikkojen sähköistysten uusimisen yhteydessä. Tämä vielä näyttää vaativan pientä jumppaa varsinkin, kun pihasuunnitteluun ollaan otettu myös ammattilainen tuomaan alueelle lisää viihtyvyyttä käytännöllisyyttä unohtamatta.

Viimeisiä viedään ja Juhannuksen tiimoilla (ennen) pitäisi olla koko urakan valmista. Mikäli tässä yhteydessä asfaltoidaan käytännössä koko pihamaa uusiksi, tuli kaivuu-urakoitsijalta pieni varoittava sananen, että venynee heinäkuulle. Kulujakin luonnollisesti tulee, mutta uuden pihan ja sen toimivuuden pitäisi kattaa nämä kulut heittämällä.

Budjetti on paukkunut, asbestia on löytynyt sieltä täältä riesaksi asti, siitä huolimatta, että tehtiin suunnittelun yhteydessä näyteotantaa eri asunnoista. Täysin hälyyttävästi budjettia ei kuitenkaan ole ylitetty ja yhtiössäkin (ainakin henkisesti) oltiin varauduttu asbestiyllätyksiin. Pieniä viivästyksiä on tullut näiden kommervenkkien kautta myös aikatauluun, mutta lopullinen aikataulu näyttäisi pitävän.

Ihan pelkkää ruusuilla tanssimista ei putkiremontti kuitenkaan ole ollut, mutta uskoisin, että se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ainakaan remontista aiheutuvat kulut, asumishaitat ja evakkoon lähdöt eivät liene kenellekään mieluisia. Vaikka miten ajattelisi kokonaisuutta: viihtyvyyden parantumista, nykyaikaistumista ja yleensä myös vastikkeen madaltumisen painetta ja vaikka täysin uudenkarheaa kylpyhuonetta, on remonteista aina oma vaivansa (niin taloudellisesti kuin henkisestikin). 

Itse alan olemaan jo positiivisemmalla puolella (ja tuulella), onhan remontti jo lähes takanapäin. Uskon, että myös vuokralaiseni (nykyinen ja tulevat) kiittävät uudesta kylpyhuoneesta, muutenhan huoneisto onkin ollut jo entuudestaan täyttä priimaa. 

Viimeistelyjä vielä hioten ja puskaistutuksia suunnitellen (tämä lienee sitä parhainta puuhaa, kun suurimmat murheet, ainakin toivottavasti, on jo selätetty). Jotenkin tuntuu, että pihaparlamenttiin panostetaan jopa enemmän kuin itse putkiremonttiin... Onhan viihtyvyys tottakai tärkeää ja nyt kun myllätään niin myllätään sitten kerralla kunnolla.

Kesäkettu kuittaa.