Maailmalla ja markkinoilla myllertää. Valtiot ovat sekaisin, talous on sekaisin, Suomi on sekaisin. Maailma näyttää hyvin erilaiselta kuin vuoden alussa. Corona on kaikkien huulilla ja vaikuttaa kaikkeen. Maaliskuussa pörssissä tultiin alas tahdilla jota ei oltu ennen nähty. Huhtikuun aikana ja sen jälkeen kurssit ovat nousseet tahdilla, jota ennen ei olla nähty. Maailmalla ei ole koskaan aikaisemmin pumpattu rahaa markkinoille tähän tahtiin, apu- ja tukipaketteja on jos jonkinmoista. Keskuspankit tekevät kaikkensa, tarpeellisen ja varmasti vähän ylikin, jotta talous ei syöksy taantumaan, ainakaan enempää. Varsinkin kevät oli hyvin sumuisa, yhä ennusteiden osalta ollaan harvinaisen varovaisia.
Suomen asuntomarkkinat ovat olleet vahvasti otsikoissa ja on totta, että asuntomarkkinakaan ei tästä voi hypätä yli kuivin jaloin vai joko niin on jo käynyt.
Tilanne on kuitenkin hyvin erilainen kuin finanssikriisin aikaan. Finanssikriisin aikana oltiin hyvinkin lähellä talouden täydellistä romahtamista, mutta valtioiden rajoja ei laitettu kiinni eikä ihmisten liikkumista rajoitettu. Globaali pandemia uhkaa terveyttä talouksien lisäksi. On totta, että ihmisiä on lomautettu ja näytti, ja osittain yhä näyttää, että taloudellisesti tulemme elämään tiukkaa aikaa ja yrityksiä menee konkurssiin. Maailmaa voi auttaa pelastamaan istumalla neljän seinän sisällä sohvalta käsin. Turhaa liikkumista on hyvä välttää ja käsihygienia on ensiarvoisen tärkeää. Tarvitseeko käsidesiä taikka vessapaperia hamstrata, en usko, mutta sitä tapahtuu ja tapahtui kevään aikana paljon. Yritysten ja lomautettujen taloudelliset puskurit joutuvat testiin näinä outoina aikoina (vuokranantajan stressitestistä lisää TÄÄLLÄ). Kädestä suuhun eläminen on tiukoilla niillä, jotka ovat olleet lomautus- ja YT uhan alla. Maailmanlopun manaajat jatkavat "minä tiesin"-mantraansa, samoin kuin kaiken maailman muut ennustajat. Kukaan ei kuitenkaan voi väittää tienneensä mitä tuleman pitää.
Monet jolleivat kaikki talousteoriat on ainakin käytetty romukopassa. Tälläistä tilannetta ei ole modernissa maailmassa ennen nähty. Mm. asuntomarkkinoita on vertailukelpoisen datan puutoksessa verrattu Pariisin koleraan (1800-luvulla?) ja ruttoon (1300-luvulla?). Vertailua on hyvä tehdä, mutta kun verrataan modernin maailman pandemiaa ruttoon ja verrataan keskiajan asuntomarkkinoita nykypäivään tuntuvat nämä maailmat toisistaan varsin kaukaisilta. Ymmärrän, että dataa johon verrataan on vähän, mutta tämä liiaksi tuntuu siltä, että kyseisillä tutkimuksilla on lähinnä otsikkohakuisuutta ja haetaan dataa tukemaan omaa ajatusmaailmaa. Datasta kun varsin usein saa loihdittua juurikin halutunlaista lopputulosta. Tieteelliset menetelmät, validiteetit ja hypotenuusat vaan tuntuvat tutkimuksissa vaihtelevan. Tieteellisessä maailmassa tutkimukset taitavat käydä melko kovan koulun, osa toki saattaa päästä silti median kynsiin. Medialla on lähinnä klikki- ja katsojahakuisuutta, kritiikki tuntuu jääneen välillä unholaan.
Romahtaako moderni markkinatalous, kun tuntuu, että juuri kun on elvyttämästä päästy, niin elvytetään lisää ja juuri kesälomien aikaan kun korona on jo lähes tulkoon selätetty kohistaankin jo toisesta aallosta. Moni taloustietelijä myös kiittelee valtioiden ja keskuspankkien rahan pumppaamista, joilla syväkyykky ilmeisesti ainakin alkuun pystyttiin välttämään. Tai no kyykky oli syvä, mutta räjähtävän nopeaa oli myös palautuminen. Samalla samat taloustieteilijät kritisoivat loputonta rahanpainokonetta, sillä se ei voi olla kestävällä pohjalla. Mitä tapahtuu maailmalle, kun rahan pumppaaminen pitää joskus lopettaa ja tulee maksun aika? Keskuspankkien loputon rahan pumppaaminenhan mahdollistaisi aina kriisin tullessa helikopterirahan jaon pelastavana enkelinä. Tällä kuitenkin on aina seurauksensa. Tällä hetkellä joku puhuu pelastustoimista, toinen tölkin potmisesta vain eteenpäin, kunnes maito lopulta valuu sieltä lopullisesti maahan. Tölkkiä on kuulemma aloitettu jo potkimaan finanssikriisistä.
Vain aika näyttää mihin lopputulokseen maailmalla päädytään. Ensisijaisen tärkeää on kuitenkin ihmisen elämä ja terveys, vaikka raha ja talous miten pitäisivätkin maailmaa kasassa. Ennen lopullista näytäntöä on varmaa, että ennustajat jatkavat ennustamistaan, välillä ne osuvat oikeaan ja välillä eivät. Jos ammutaan loputon määrä kuteja, ehkä yksi välillä osuukin, sitä on ilmeisesti syytä juhlia kunniallisesti.
Tulevatko asuntomarkkinat Suomessa murtumaan.... Ihmisillä on aina tarve asua jossain. Talouden täydellisessä romahtamisessa voidaan päätyä kaaokseen, ei ehkä kuitenkaan apokalyptiseen maailmaan, jossa vain vahvimmat elää (kuten Walking Dead tai Mad Max). Jenkkilässä, varsinkin Texasissa, voi olla suurempi pelko tästä, sillä siellä taidetaan totutusti olla aseistautuneita hampaisiin asti. Vielä on matkaa ovien ja ikkunoiden kiinni naulaamiseksi tai/ja kuukauden tai kahden hätäpakkauksen käyttöön. Maaliskuussa Suomessakin jo näytti, ainakin vessapaperin osalta siltä, että maailma loppuu. En tosin tiedä, mitä coronaan tai maailmanloppuun vessapaperi auttaa...
Sitten ehkä enemmän siihen asuntomarkkinaan.
Sijoittajien maailma on ollut hyvinkin pomppuisaa, asuntomarkkinat eivät oikein edes kerinneet menoon mukaan. Kauppamäärät laskivat maalis-toukokuussa huomattavasti, mutta palautuminen niidenkin osalta oli ripeää. Vaikuttimet hintoihin jäivät rajallisiksi, itseasiassa päädyin itsekin testaamaan markkinaa ja myymään ensimmäisen sijoitusasuntoni heinäkuussa (aiheesta lisää TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ). Vuokralaisillekin asunnosta olisi ollut kysyntää, mutta ei aivan tavoitellessani priimahintaa säilyttääkseni tuottotavoitteeni (>5%, perinteisellä vuokratuottokaavalla) putkiremontin jäliltä. Kaksio meni kaupaksi alta kahdessa viikossa. Kysyntä ei ollut huimaa, muttei myöskään olematonta.
Yksi jos toinen ehti asuntomarkkinoillakin maalaamaan keväällä synkkiä pilviä, mutta väitän yhä, että kukaan ei voi väittää tienneensä coronakriisistä ennalta. Toisekseen kukaan ei varmastikaan osannut ennustaa sen vaikutusten suuruus- taikka pienuusluokkaa. Toki kaikki tosivälittäjät jo huutelivat keväällä ettei mitään näy missään, kauppaa käydään ja kauppa käy ja ekonomistit ennustivat romahdusta... Mitä nyt lie, että analyytikoilla oli halukkuutta päästä otsikoihin ja välittäjät varmastikin halusivat kauppansa käyvän... Kaikilla on aina jokin oma agenda... Oma agendani oli tarkkailemalla tilannetta ja olemalla varpailla nostaa omaa valmiustasoani ja pystyä nopeuttamaan reagointikykyäni. Reagointikyvykkyys on yhä aikalailla testaamatta ja tilanteet ovat menneet sopivasti omalla painollaan. Vuokralaisilta ei ole tullut paniikkiviestejä, vuokrat ovat tulleet ajallaan ja asuntokauppakin omalla kohdallani (myyjänä) kävi ihan sopivasti. Aina varmaan voi toivoa, että olisi saanut parit kymppitonnit enemmän, mutta aivan yhtälailla toivoisin saman tien asioita vähän isommin ja enemmän. Emme valitettavasti asu toive- tai satumaailmassa, siitä coronakin yhä olemassaolollaan muistuttaa.
Jatkossakin ennusteita heitellään ilmaan vähintäänkin samaan tahtiin ja aivan samalla tavalla ennusteita peruutellaan ja muokkaillaan pitkin matkaa. Sumussa on hankala suunnistaa ja ennustaa, metsään menneitä mutkia on helppo sitten jälkikäteen suoristaa. Nälkäisimmät pystyvät jokaisessa markkinatilanteessa väittämään olleensa oikeassa.
Asuntomarkkinat ovat vähintäänkin mielenkiintoiset. Omassa tarkemmassa seulassani olen huomannut mm. airbnb asuntojen tulleen sotkemaan pitkäaikaisasuntomarkkinaa ja tarjontaa onkin ollut normaalia enemmän. Opiskelijavalinnat olivat tänä vuonna vähintäänkin mielenkiintoiset ja sotkivat ne myös vuokranantajien ansaintamalleja, kun valinnat toteutuivat isommalla aikavälillä toukokuulta elokuulle. Tyypillinenhän korkeakouluvalintojen aiheuttama buumi osuu kesä-heinäkuun vaihteeseen. Täten hinnat (lue: vuokrat) eivät ole ollut aivan yhtä priimaa. Pakkomyyntitilanteita tai konkurssihuutokauppoja ei mitenkään tavanomaista isommin ole missään näkynyt (ainakaan vielä).
Voi hyvinkin olla totta, että viimeistä näytöstä ei vielä olla nähty, taikka nyt elellään vasta aikaa ennen puoliaikaa. Tämän vain aika näyttää. Paniikkiin ei kuitenkaan ole aihetta. Asuntomarkkinoiden osalta myös jonkinlaisesta Nurmijärvi-ilmiön toisesta tulemisesta on puhuttu ja uskonkin, että karanteeniaikoina ja rajoittuneemman liikkumisen aikaan tilaa ja väljyyttä osaa paremmin arvostaa. Se, että hyytyykö kaupungistuminen? En usko, mutta eihän se ole uskon (eikä ennustajahenkilön) asia.
Suomessa riittää tilaa, joten hassultahan se kyllä kuullostaa, että kaikki haluaisivat pakkautua samoille paikoille. Ymmärrän vaivattomuuden, liikkumisen helppouden ja palveluiden läheisyyden. Toisaalta etäyhteydet mahdollistavat paljon. Kyllä se valokuitu aika moneen takapajulaankin on jo saatu, jopa paremmin kuin kaupunkien keskustojen tuntumaan. Olen tilannetta jopa vähän hölmistyneenä seurannut omien projektien osalta (mm. talonmetsästyksen aikana, talonmetsästyksestä aiemmin TÄÄLLÄ). Etätyö tulee kuitenkin yhä paremmin mahdolliseksi yhä useammalle joka päivä, saattaa silläkin olla Nurmijärvi tms ilmiöihin yllättäviäkin vaikutuksia. Omakotitaloasuminen on nostanut kiinnostusta ja omakotitalon ostoprosessista tulikin tässä hiljattain kirjoiteltua (LINKKI omakotitalon ostamisen pähkinänkuoreen).
Mökkimarkkinoista en edes väitä ymmärtäväni mitään. Välillä joku pyytää 500te ränsistyneestä puoliksi romahtaneesta tönöstä aivan uskomattomalla rantatontilla. Välillä joku tekee 100te kaupat vaikka ja millaisesta lukaalista. Veikkaan tosin coronan vaikuttavan mökkikauppaan lyhyellä aikavälillä merkittävästi. Mitä tapahtuu tulevien 5-10v aikana? Aika näyttää ja vastannee kysymykseen: onko mökeillä enää sittenkään niin kivaa kun oli pandemian aikoina. Siitä kun sai todella raflaavia otsikoita ja kivoja instastoorikuvia laiturinnokasta etätyöskennellessä. 10 hehtaarin pihassa lienee puuhaa, 50-100v mökkikopperoakin pitää maalailla taikka katto vaihtaa ja se instagramvalmis laiturikin vähintään huoltaa taikka nostaa ja laskea vuosittain.
Paljon on siis tapahtunut tänä vuonna ja varmasti vielä tulee tapahtumaan. Toivotaan seuraavaksi jo sitä coronan selättävää ihmelääkettä. Ennusteita ja analyysejä varmasti alkaa jälleen tippumaan rypälepommien tapaan näin kesän jälkeen. Jokin arvo niillekin täytyy antaa, mutta on aina hyvä muistaa lähdekritiikki (aiheesta aiemmin TÄÄLLÄ). Medialla ja ennustajilla on ollut havaittavissa viime vuosina "pientä" klikkikalastelua ja skandaalinhakuisuutta. Kuka huutaa koviten taikka eniten nostetaan otsikoihin. "There is no such thing as bad publicity"
Kettu kuittaa ja vetäytyy poteroonsa.
