Vuokranantaja vai vuokralainen vie?

Pahimmillaan huono vuokranantaja voi olla paskamainen roisto ja välillä uskon tähän legendaan. Milloin missäkin tapahtumassa joku kommentoi niskapersotteista, lukkojen vaihtamisista ja kamojen pellolle potkimisesta... Välillä uskoni vuokranantajien klaaniin horjuu ja ymmärrän paremmin termejä kuten "rahanahne", "paskiainen" (tai "rahanahnepaskiainen"), "riistäjä" ja no... mitä näitä nyt on.  

Toisaalta näitä juttuja lukiessa ja välillä kuullessani, hymy nousee huulilleni, sillä voin melko vankasti väittää että itseäni ei näillä sanoilla kuvata (god I hope not). No ehkä normaalissa elämässä, mutta ei vuokranantajana sentään. Enkä omaa niin paljon ruutia ranteessa, että uskaltaisin vuokralaiseni kantaa ulos niskapersotteella. Tai sitten en ole taloudellisesti niin itsetuhoinen, koska moisella toimella päätyy helpolla käräjille ja antaa vuokralaiselle atomipommin laukasukoodit.

Ja onhan näitä legendoja jos jonkinmoisia ennenkin kuultu, kuten

- Vuokranantaja vetää vakuudesta ties mitä siivouskuluja (vaaditaan niitä kuitteja kanssa, mielellään dokumentoidaan alkutilanne ja käydään yhdessä läpi lopputarkastus). Siivousfirmakin kannattaa tsekata (Google), että jos hups, vuokranantaja onkin yksi omistajista. kappas kun olikin yllättävän kallis lasku.

- Vedotaan suulliseen sopimukseen, josta ei kuitenkaan kirjallisessa vuokrasopimuksessa mitään mainintaa. Toimii toki molempiin suuntiin ja suulliseen sopimukseen vetova on aika heikoilla jäillä. Aina kaikki sopimukset ja niiden muutokset kirjallisesti molempien allekirjoituksella hyväksyttynä.

- Sopimuksen irtisanomista ei hyväksytä, koska "en lue (sähkö)postejani päivittäin tai katso kännykkääni viikonloppuisin". Vuonna 2017 ei katsota kännykkää tai sähköposteja päivittäin? Toisaalta ymmärrän, mutta kenen vika se on? Jos nykypäivänä etanapostia nopeammat menetelmät eivät kelpaa kannattaisi asiasta mainita sopimuksessa (tai ihan vaan katsoa peiliin). 

- Muuttopäiväksi voidaan ja yleensä kannattaakin sopia vuokrasopimuksen viimeinen päivä. Ellei vuokrasopimuksessa ole toisin sovittu, muuttopäivä on kuitenkin sopimuksen päättymisen jälkeinen arkipäivä. Se ei tosiaankaan ole aina se kuukauden viimeinen päivä ja jollei sopimuksessa ole erillistä mainintaa niin voi se olla esim. 2. tai 3.12, jos se nyt sattuisi olemaan maanantai.

Vuokralainen ja tämän vuokravakuus ei ole mikään "vuokralaisvaihdoksenvaivan"- automaatti. Vuokranantajan ja vuokralaisen kannattaa olla valveutuneita oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Laittomuuksiakin yhä eksyy vuokrasopimuksiin, niistä yleensä pidetään kiinni, mutta ei niin aina tarvitse olla.

Vuokralaisen ei tarvitse olla vuokranantajan sätkynukke, valitettavan usein se niin menee, vaikkakin some ja muut kanavat hoitavat varsin hyvin (ei aina) valistamistyötään. Oikeuteen asti kuitenkin harvemmin päädytään, lieneekö se vuokralaisen pelkoa "isompaansa" vastaan vai päästäänkö asioissa yleensä sopuun.

Kettu kuittaa.

No nyt se alkaa, putkiremontti

Huoneistokierros on takanapäin. Yllätyksenä tulivat lähinnä "Eihän täällä kukaan sitten yritä asua?" ja "Keittiö tulisi tyhjentää, jääkaappi sulattaa ja kaapit tyhjentää". Ymmärrän kyllä, että olisihan se aivan varmasti yhtä helvettiä asua kämpässä, jossa kolistellaan pölytetään ja säädetään ja käännetään paikkoja ylösalaisin varhaasta aamusta aina iltapäivään saakka. Ei vessaa, paljon vesi- ja sähkökatkoja ja evakkokylppäri jossain pyörävarastossa tai kontissa pihalla. Ja aina ennen projekteja painotetaan, että tottakai asuminen mahdollistetaan (sivulauseessa kuitenkin kuiskitaan, että "ei kannata"). Keittiön täysi tyhjennys nyt ehkä oli vähän yliampuvaa.

No ei siinä paljon muu auttanut. Tulinkin itseasiassa juuri teippailemasta, siirtelemästä ja suojaamasta vuokralaiseni kämppää ja tavaroita. Tämä on sitä asukaskokemusta ja asiakaspalvelua. Aseena teippi, pressu, muovit ja sakset sekä oma maaginen elämykseni (vai olemusko se on?) ja persoonani. Elämyksiäkin voin jo sanoa tarjoavani, en vain laadukasta ja reilua asumista, mutta myös kokemuksia putkiremonteista, pölystä ja metelistä. Kukin tallaa tavallaan, mutta ainakin uskon erottuvani massoista.

Remontti tosiaan on edennyt suhteellisen isossa taloyhtiössä yli puolenvälin ja nyt oma asuntoni on turmelluksen keskellä. Toisaalta vanha alkuperäinen kylpyhuone (asuntoni häpeäpilkku) jo ehkä kaipasikin vähän uutta virtaa. Remontin jälkeen väitänkin asuntoni olevan jälleen harvinaisen hyvää ja kysyttyä priimaa. Ei sitä ennenkään estänyt alkuperäiskuntoinen kylppäri, toki myönnän sen aiheuttaneen pientä yskintää.

Asbestista olenkin jo aiemmin putkiremontin varrelta kirjoitellut ja siinä tavarassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Huonoina puolina lienevät erityisesti sääntelyn vaihtelevuus ja sen noudattamisen satunnaisuus, toki sanktioistakin on jo medioista saanut lukea. Lisäkulut voivat kirpaista, varsinkin jos ennakkonäytteissä ja suunnitelmia tehdessä on ollut asbestipuhtaat paperit. Suojapömpeli joka asennetaan kylppärin ulkopuolelle eteiseen voi myös viedä (vie) leijonan osan tilasta ja luultavimmin jollei kokonaan niin lähes estää kulun esim. olohuoneeseen. Toisaalta tilat ja purkutyöt suojataan niin tiiviisti, että pölyn määrä pienenee remontin varrella huomattavasti ja toisaalta päästään eroon terveydellisesti hyvinkin haitallisesta tavarasta. 

Putkiremontin varrelta todettakoon, että tiedottaminen on timanttisen tärkeää. Mahdollinen talonmies on kultaakin arvokkaampi ja vähentää myös valvojan työtä, myös työmaavastaava ja valvoja ovat avainhenkilöitä. Puhelimet aivan varmasti soivat ja kysymyksiä ilmaantunee joka mutkassa. Myös vuokranantajat ovat tärkeässä roolissa ja käytännössä vastaavat vuokralaisilleen tiedottamisesta. Toki vuokralaisetkin pääsevät nettisivujen kautta seuraamaan päivittäisiä tai viikottaisia aikatauluja, että mitä tapahtuu milloin missäkin. Sähkö- ja vesikatkoista ilmoitellaan (yleensä) hyvissä ajoin ilmoitustauluilla ja suoraan postiluukusta tipahtavalla lappusella.

Huoneistokierros on myöskin harvinaisen tärkeä operaatio, jossa päätetään remontin lopullinen sisältö, mitä materiaaleja, mahdollisesti värejä jne valitaan ja tilataanko jotain ylimmääräistä vai mennäänkö suunnitelmissa olleella varustuksella. Lisätilauksena 400e allaskaappi kuullostaa kyllä lievästi sanottuna suolaiselta... Muutoin taloyhtiön tilaustaso oli varsin kattava ja riittävä. Kierroksen aikana voi myös hyvin kysellä lisäohjeita, että miten remonttiin kannattaa varautua. Miten ja mihin tavarat, miten suojataan ja millä (yhtiö/urakoitsija voi "tarjota" pressut ja teipit). Kysymyksiä ja muutoksia on huomattavasti helpompi esittää etukäteen kuin paniikissa remontin aikana.

Näitä päivityksiä (ja päivittelyjä) luvassa vielä varsinkin kun kuokka ja hakku ovat osuneet oman kylpyhuoneen seiniin ja lattiaan. Lopputulos ei toivottavasti voi olla huonompi kuin alkuperäinen 60-luvulta peräisin oleva kylppäri. 

Putkirempan pölyttämä kapinen kettu kuittaa.

50% tuuria, 40% sosiaalisuutta/uteliaisuutta ja 10% tietoa ja taitoa

Muistelen vielä aina välillä sitä aikaa kun olin harvinaisen ujo ja hiljainen. Muistan myös joskus kommentoineeni asiaa ja sain vastaukseksi nauravan: "sinäkö ollut joskus ujo tai/ja hiljaa?". Olen edelleen välillä melko varauksellinen ja mielelläni ensin tarkkailen tilannetta ennen kuin otan kantaa. 

Nykyään on tilanne kuin tilanne niin tovin tarkkailtuani sanon yleensä itseäni askarruttavat asiat ääneen, kyselen ja kyseenalaistan. Se ei välttämättä sovi suomalaiseen ajatusmaailmaan ja monasti olenkin miettinyt, että kuinka tunkeilevaksi uteliaisuuteni ja puheliaisuuteni tulkitaan. Ei, en läheskään aina tai läheskään joka tilanteessa avaa suutani, mutta luultavasti keskivertosuomalaista enemmän. 

Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini tein siellä suuren ja pitkän pintaremontin. Juttelin paljon naapureiden kanssa ja he olivat ja ovat harvinaisen mukavia ihmisiä. Yhteistyö pelaa, aina morjestetaan, aina kysyttäessä autetaan eikä se kysyminenkään ole kovin suuren kynnyksen takana. Tutustun aina (omaani ja sijoitusasuntojeni) naapurustooni melko samalla tavalla. En tee vain exeleitä ja pörrää Googlessa, toki niilläkin pääsee pitkälle. Kävelykierros naapurustossa tai ainakin itse yhtiössä on usein paikallaan.

Harvemmin myöskään olen ainut utelias. Ensiasuntooni palaten niin yksi naapureistani oli utelias, että millaisen remontin olen tehnyt, joten kutsuin hänet sisälle kierrokselle. Seuraavalla hetkellä kiertelin hänen talossaan. Myöhemmin olen jutellut naapurustossa hääräileville ja saanut kutsun (jollen aivan väärin muista) niin ainakin kolmeen taloon sisälle tutustumaan. 

Sijoitusasuntojeni taloyhtiöissä vähän sama juttu. Kun teet remonttia, törmäät lähes väistämättä naapureihisi, yleensä he uteliaisuuttaan kyselevät ja teen saman takaisin ja keskustelen mielelläni. Toki ideaali tilanne olisi käydä keskustelut mahdollisimman syvällisesti jo ennen ostopäätöstä, jotta olisi mahdollisimman paljon informaatiota lopullisen ostopäätöksen tukena. Toisaalta emme elä täydellisessä maailmassa.

Samaa sosiaalisuutta ja tiedonnälkää kannattaa harrastaa taloyhtiöiden yhtiökokouksissa ja hallituksissa. Asiat jotka haluaa käsiteltäviksi kannattaa hyvissä ajoin laittaa yhtiökokouksen asialistalle ja toisaalta pienemmistä asioista voi tiedustella vapaammissakin keskusteluissa. Putkiremontin ollessa päällä olen huomannut, että oikeasti kannattaa kysellä ja kyseenalaistaa. Toisaalta jollei suuria remontteja yhtiössä ole vielä ollut kannattaakin tiedustella, että mistä se johtuu ja pitäisikö asioille oikeasti alkaa tekemään jotain. Arvokasta ja tarpeellista tietoa löytyy aina taloyhtiön papereista, mutta asukkaiden tietoja ja niiden tärkeyttä ei kannata aliarvioida.

Sosiaalisuus on myös harvinaisen paljon myötävaikuttanut tuuriini asuntosijoittamisen maailmassa. Sain viimeisimmän vuokralaisen salikäynnin yhteydessä avattuani suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ostin toisen sijoitusasuntoni sattuman kautta, koska olin maininnut aiemmin tutulle välittäjälle, että voisin olla kiinnostunut jos jotain sattuu ilmaantumaan. Elämä ei saa olla pelkkää analyysiä, laskemista ja exeliä.

Kannattaa luottaa tuuriin, asioilla on tapana järjestyä (toki järki nyt kaikessa edellä). Ja jollei uteliaisuus ole hyve niin ainakin sosiaalisuus palkitaan. Tiedot ja taidot seuraavat perästä ja aina löytyykin opittavaa. 

Kettu kuittaa.

"This is 10% luck, 20% skill, 15% concentrated power of will, 5% pleasure, 50% pain, 100% reason to remember my name"