Vuokranantajat ja asuntosijoittaminen ovat rummuttaneet hyvät tovit viime aikojen, vai pitäisikö sanoa jo vuosien, uutisotsikoita. Ovatko vuokranantajat kasvottomia rahanahneita kapitalisteja vai ovatko he tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, samanlaisia kuin esimerkiksi vuokralaiset? Kyllä myös vuokralainen voi olla vuokranantaja.
Kuten jo olen aiemmassa tekstissäkin maininnut niin yksityiset suomalaiset omistavat noin neljännesmiljoonaa (250 000) vuokra-asuntoa. Osalla on asuntoja useampi, osalla 1-2kpl. Osa vuokraa asuntojaan itse ja osa käyttää välittäjiä, kaikki ovat kuitenkin lopulta niitä vuokranantajia. Toki jos on isompikin asuntosalkku omistuksessa voikin olla, että asuntosijoitussalkkua ja juoksevia asioita hoitaa palkattu ammattilainen.
Keskitytäämpä nyt kuitenkin niihin tavallisiin tallaajiin, tee-se-itse-vuokraajiin, eli sellaisiin kuin minä itse. En usko, että kovinkaan moni harrastaa asuntosijoittamista hyvää hyvyyttään. Toki nyt Airbnbn kautta oman asunnon vuokraaminen hyvin alhaiseen hintaan oman loman ajaksi on jonkinlaista Win-Win tilannetta, sen suurempia taloudellisia voittoja havittelematta. Mutta Airbnb lienee jo oma lukunsa ja palataan kyllä myöhemmissä postailuissa senkin pariin tarkemmin.
Mutta eiköhän kaikilla vuokranantajilla ole jonkinlainen tulomotiivi asuntosijoittamisessaan. Kyllä joku saa itselleen ehkä jopa täydellisen asunnon jossa asua, mutta vastikkeetta harva jos kukaan asuntoaan saa. Oli vuokranantajan tavoitteena sitten omien voittojen maksimoiminen tai omien eläkepäivien takaaminen, vuokranantajia on moneksi.
Osa voikin olla niitä kasvottomia rahanahneita, jotka korottavat vuokria vuosittain sopimuksessa seisovan minimin, vuokralaisen vaihduttua ilman selityksiä nappaavat vuokravakuudesta sopimussakon (harva ensiasunnon vuokraaja muistaa/ymmärtää sopimuksen minimikestoa) tai laittavat serkkunsa kaiman siivousfirman putsaamaan jääkaapin yhden vauhtiraidan 250e hintaan. Puheluihin harvemmin vastaillaan tai kätyrit hoitavat asiat. Kokemus ei liene kovin kummoinen, mutta voi se silti olla sijoittajalle harvinaisen tuottoisaa.
Toisaalta helpolla lähestyttävyydellä ja hymyllä pääsee pitkälle. Miksi korottaa vuokraa ja karkottaa hyvä vuokralainen jos asiat sujuvat ja omat kulut eivät nouse? Ongelmatilanteiden ratkominen ja kommunikoiminen vuokralaisen kanssa helpottavat asunnon ylläpitoa ja olet selvillä asunnon mahdollisista plussista ja miinuksista. Hyvällä tuurilla saat hyvät suositukset ja vaikka samanlaisen uuden vuokralaisen tilalle vanhan vuokralaisesi toimesta, säästät aikaa ja vaivaa. Toki normaalit haastattelut ja tarkistukset kannattaa AINA tehdä. JA jos vielä (vaaditaan jo aikas lailla tuuriakin) vuokralainen vaihtuu kun haluaa vaihtaa isompaan ja sinulla moinen on tarjota, tilanne vain elää parempaan suuntaan. Ehkä harvemmin näitä kultareunuksia löytyy, mutta välillä niinkin.
Vain yksi vuokralaisehdokkaista saa asunnon vaikka hyviä ehdokkaita on välillä ollut jonoksikin asti. Monet ovat olleet silti myöhemminkin vielä yhteydessä ja tähän myös rohkaisen, sillä koskaan ei tiedä jos minulta tai tutulta vapautuu asunto. Hyvät välit vuokralaisiin ja vuokralaisehdokkaisiin ovat välillä kullan arvoisia. Se, että on niin hyvä vuokranantaja, että vuokralaiset soittavat perään vaikka ei olisikaan kohdetta esillä missään nostaa hymyn huulille.
Vuokranantaja on kuin myyjä, joka myy kohdettaan parhaalle vuokralaisehdokkaalle, onnistuessaan hän on hyvä. Mutta jos onnistut myymään myös itsesi vuokranantajana, olet edellä muita. Eli vuokranantaja on ihminen siinä missä muutkin. Millainen? Sen päättää vuokralainen...
KKKK
tiistai 13. syyskuuta 2016
sunnuntai 11. syyskuuta 2016
Vuokraustapaus 2 eli ceissi numero 2
Palataampa jälleen astialle eli uuteen (vanhaan) vuokrauskeissiin.
Tapaus oli järjestysnumeroltaan toinen ja osui vähän myöhäiseen sesonkiajankohtaan, eli elo-syyskuuhun. Täytyy jatkossa oikeasti muistaa. että panostaa heinä ja elokuuhun mikäli vain jo on ajoissa tiedossa vuokralaisen vaihtuminen. Ei ole taloudellisesti järkevää jättää vuokralaisen hankintaa viimetinkaan ja vain toivoa ja tuuriin tukeutua ettei tule tyhjiä kuukausia saati päiviä.
Vuokraaminen ei ole rakettitiedettä ja nyt pikkuhiljaa viisastuneena ja aiheeseen kouliutuneena voisinkin sanoa, että kokemus opettaa. Kokemusta on siis sekä vuokraamisesta sesonkiaikaan, kuin asunnon hakemisesta tuohon aikaan. Kun opiskelijat yleensä saavat tietää paikkansa heinäkuun alun tienoilla, on asunnoille kysyntää ja vuokralaisia pääsee valitsemaan ja kyllähän ne parhaat valitaan päältä. 30-100 hakijaa/asunto niin eipä tarvitse hyvänkään vuokralaisehdokkaan kovin montaa 1+1 yhtälöä laskea, helpommalla he asunnon saavat, mutta kun ei se ole heillekään aivan selvää.
No tapauksessani nro 2 mentiin tämän sesongin ohi ehkä vähän liian heittämällä ja vähän liian välinpitämättömästi. Toki opiskelijat alkavat olla syyskuussa jo melko epätoivoisia, jollei sitä omaa majapaikkaa ole löytynyt ja silloin vuokranantaja kiittää. Erityisesti jos osuu epätoivoinen ja lähempää tarkastelua kestävä hyvä vuokralaisehdokas.
Uistin oli jälleen vesillä ja kävivät muutamat ehdokkaat asuntoa katsomassakin. Kaksi tapausta taisi mennä ohi suun, muu markkina kun ei ollut enää niin kuumana. Vaikka itselläni olikin jälleen priimakuntoinen yksilö markkinoilla, en päässyt aivan täysin valitsemaan mieleistäni vuokraajaa, mutta sain kuitenkin mielestäni hyvän yksilön. Haastattelut, vuokravakuudet ja vanhemmat sponssina ja tukena, ei huono lainkaan.
Jannu tuntui pitävän asunnosta hyvää huolta ja maksoi vuokransa ajallaan. Tosin lopulta tilanne päätyi niin, että yhtiöltä tuli muutamia kirjeitä häiritsevästä asumisesta (bileeeet) ja vuokralainen lähti lopulta melko oma-aloitteisesti. Toki selvittelin asiaa melko tarkkaan ja sain kuin sainkin ensimmäisen uhkausukaasini käräjäoikeuden mutkan kautta, että asunto otetaan haltuun mikäli tilanne ei muutu. Se kuullostaa oikeasti pahemmalta kuin on, mutta harvemmin kuitenkaan johtuu täysin pelkästä höräkorvanaapurinkyttääjästä.
Eli tilanne päätyi yhteisymmärrykseen, joskin sopimussakkoa olisi voinut käyttää ja lopulta varmaan olisi pitänytkin. Ei siinä mitään, asuntohan oli moitteettomassa kunnossa ja avaimet jne hoitui hyvin. Vaikka vuokrasopimus purettiin etuaikaan olisi sopimukseen nojaten ollut oikeus periä vielä vuokravakuudesta vähän tyhjien kuukausien pelossa. En kuitenkaan kokenut tätä tarpeelliseksi, jatkossa en liene enää niin "hyväntekijä". Eniten tilanteessa ihmetytti kun yli 20sen jätkän äiti tuntui hoitavan poikansa asiat ja lopulta päivittäisiä soittoja kuului, kun kelaan piti lähettää jotain todistuksia, kun hakemus oli mennyt pieleen.
En todellakaan tee töitä ilmaiseksi ja jatkossa vuokraustodistuksen kirjoittelusta veloitan vähintään yhtä paljoin kuin isännoitsijät veloittavat todistuksistaan. En minä sitä kelan hakemusta tehnyt virheellisesti tai jättänyt tekemättä... Kumpi on pienempi paha? Maksaa 100e, jotta saa 5000e vai olla saamatta 5000e, koska ei halua maksaa 100e? Täällä Suomessa tuo ei ole niin yksinkertainen kysymys, kukaan kun ei saa saada mitään. Jatkossa on otettava opiksi, en minäkään vuokranantajana toimi hyvää hyvyyttäni-
No oppia ikä kaikki ja seuraavien vuokralaisten kimppuun, toivotaan että he muistavat hoitaa asiansa itse. Toki vanhemmat voivat olla tukena, mutta ei nyt jokaisen puhelun kuulu mennä heidän kauttaan. "Poikani kyllä sanoo ja on fiksu ja filmaattinen...". Ja kuinkas käykään kun nuori on useiden satojen kilometrien päässä kaitsijoistaan, yleensä jopa ensimmäista kertaa elämässään. Vapaus voi olla kuin huumetta. Ja nuorille vieläpä saattaa maittaa niistä se laillisin, alkoholi, sanoivatpa vanhemmat hellanlettasmussukastaan mitä tahansa.
Näihin tunnelmiin ja muistutuksiin.
KKKK
Tapaus oli järjestysnumeroltaan toinen ja osui vähän myöhäiseen sesonkiajankohtaan, eli elo-syyskuuhun. Täytyy jatkossa oikeasti muistaa. että panostaa heinä ja elokuuhun mikäli vain jo on ajoissa tiedossa vuokralaisen vaihtuminen. Ei ole taloudellisesti järkevää jättää vuokralaisen hankintaa viimetinkaan ja vain toivoa ja tuuriin tukeutua ettei tule tyhjiä kuukausia saati päiviä.
Vuokraaminen ei ole rakettitiedettä ja nyt pikkuhiljaa viisastuneena ja aiheeseen kouliutuneena voisinkin sanoa, että kokemus opettaa. Kokemusta on siis sekä vuokraamisesta sesonkiaikaan, kuin asunnon hakemisesta tuohon aikaan. Kun opiskelijat yleensä saavat tietää paikkansa heinäkuun alun tienoilla, on asunnoille kysyntää ja vuokralaisia pääsee valitsemaan ja kyllähän ne parhaat valitaan päältä. 30-100 hakijaa/asunto niin eipä tarvitse hyvänkään vuokralaisehdokkaan kovin montaa 1+1 yhtälöä laskea, helpommalla he asunnon saavat, mutta kun ei se ole heillekään aivan selvää.
No tapauksessani nro 2 mentiin tämän sesongin ohi ehkä vähän liian heittämällä ja vähän liian välinpitämättömästi. Toki opiskelijat alkavat olla syyskuussa jo melko epätoivoisia, jollei sitä omaa majapaikkaa ole löytynyt ja silloin vuokranantaja kiittää. Erityisesti jos osuu epätoivoinen ja lähempää tarkastelua kestävä hyvä vuokralaisehdokas.
Uistin oli jälleen vesillä ja kävivät muutamat ehdokkaat asuntoa katsomassakin. Kaksi tapausta taisi mennä ohi suun, muu markkina kun ei ollut enää niin kuumana. Vaikka itselläni olikin jälleen priimakuntoinen yksilö markkinoilla, en päässyt aivan täysin valitsemaan mieleistäni vuokraajaa, mutta sain kuitenkin mielestäni hyvän yksilön. Haastattelut, vuokravakuudet ja vanhemmat sponssina ja tukena, ei huono lainkaan.
Jannu tuntui pitävän asunnosta hyvää huolta ja maksoi vuokransa ajallaan. Tosin lopulta tilanne päätyi niin, että yhtiöltä tuli muutamia kirjeitä häiritsevästä asumisesta (bileeeet) ja vuokralainen lähti lopulta melko oma-aloitteisesti. Toki selvittelin asiaa melko tarkkaan ja sain kuin sainkin ensimmäisen uhkausukaasini käräjäoikeuden mutkan kautta, että asunto otetaan haltuun mikäli tilanne ei muutu. Se kuullostaa oikeasti pahemmalta kuin on, mutta harvemmin kuitenkaan johtuu täysin pelkästä höräkorvanaapurinkyttääjästä.
Eli tilanne päätyi yhteisymmärrykseen, joskin sopimussakkoa olisi voinut käyttää ja lopulta varmaan olisi pitänytkin. Ei siinä mitään, asuntohan oli moitteettomassa kunnossa ja avaimet jne hoitui hyvin. Vaikka vuokrasopimus purettiin etuaikaan olisi sopimukseen nojaten ollut oikeus periä vielä vuokravakuudesta vähän tyhjien kuukausien pelossa. En kuitenkaan kokenut tätä tarpeelliseksi, jatkossa en liene enää niin "hyväntekijä". Eniten tilanteessa ihmetytti kun yli 20sen jätkän äiti tuntui hoitavan poikansa asiat ja lopulta päivittäisiä soittoja kuului, kun kelaan piti lähettää jotain todistuksia, kun hakemus oli mennyt pieleen.
En todellakaan tee töitä ilmaiseksi ja jatkossa vuokraustodistuksen kirjoittelusta veloitan vähintään yhtä paljoin kuin isännoitsijät veloittavat todistuksistaan. En minä sitä kelan hakemusta tehnyt virheellisesti tai jättänyt tekemättä... Kumpi on pienempi paha? Maksaa 100e, jotta saa 5000e vai olla saamatta 5000e, koska ei halua maksaa 100e? Täällä Suomessa tuo ei ole niin yksinkertainen kysymys, kukaan kun ei saa saada mitään. Jatkossa on otettava opiksi, en minäkään vuokranantajana toimi hyvää hyvyyttäni-
No oppia ikä kaikki ja seuraavien vuokralaisten kimppuun, toivotaan että he muistavat hoitaa asiansa itse. Toki vanhemmat voivat olla tukena, mutta ei nyt jokaisen puhelun kuulu mennä heidän kauttaan. "Poikani kyllä sanoo ja on fiksu ja filmaattinen...". Ja kuinkas käykään kun nuori on useiden satojen kilometrien päässä kaitsijoistaan, yleensä jopa ensimmäista kertaa elämässään. Vapaus voi olla kuin huumetta. Ja nuorille vieläpä saattaa maittaa niistä se laillisin, alkoholi, sanoivatpa vanhemmat hellanlettasmussukastaan mitä tahansa.
Näihin tunnelmiin ja muistutuksiin.
KKKK
tiistai 6. syyskuuta 2016
Hupinsa kullakin
Onhan se hauskaa vakoilla muita ja samalla vähän markkinaakin, pitää ns. tuntumaa yllä.
Tällä kertaa tuli selailtua tori.fi antimia, todellinen helmi tarttuikin haaviin noin 3min kuluessa. Kyllä näistä se jokin huumorikin on revittävä. Ei tosin aina tiedä itkeäkkö vaiko nauraa...
Avattuani ilmoituksen mentiin heti (ainakin minun silmilleni) metsään. Lause: "Ilman välittäjää joten hintakin on kohdillaan" ei yleensä oikein vakuuta. Sama jatkui "hyvin hoidettu taloyhtiö"-kommentilla. No jos yhtiö on hyvin hoidettu näkynnee se hyvässä vastikkeessakin yleensä suoraan. 42m2 ja 213e vastike eivät mielestäni tue väittämää, saati 26e vesimaksu. No sen tarkempaa taloustarkistelu ei ollut joten pienestä lähdetään huutelemaan, mutta eivätpä ainakaan minun mielenkiintoani nuo nostattaneet.
Välillä tekeekin mieli soittaa myyjälle ja tiedustella vähän tarkemmin että MITÄ? Ouraidii alue oli suosittu ja luultavasti joku asunnon ostaakin, tiedä sitten paljonko pyynnissä oli tinkivaraa, mutta tarkisteltuani näytti asunto kyllä suht hyvin hinnoitellultakin. Ja onhan joku myynyt asunnostaan 30% sijoitusmielessä, täytynee vielä joku kerta soitella perään ja kysellä vähän, että miten moinen homma oikein toimii. Ostanko keittiön vai vain ovenkahvat tai wc vai minkä?
Aa niin ja löytyi siltä samalta tori.fi katselmuskierrokselta yksi 30e lamppukin, myynnissä asuntojen joukossa. Välillä lienee hankalaa tehdä niitä myynti-ilmoituksia? Toki myönnän, että itse taisin ensimmäisen ilmoitukseni tehdä asuntojen MYYNTI puolelle vuokraamisen sijaan, joten ehkä en itsekään ainakaan kovaan ääneen voi huudella.
Vähän kevyempää luettavaa tällä kertaa ja lähinnä muistutus niin itselle kuin mahdollisille lukijoillekin. Ainakin itselle, että EI NÄIN. Voivathan nuokin joillakin ja joillekin toimia, mutta itseeni eivät ainakaan iske, välillä suuresti kummastuttaa ja hyvin usein nostattaa hymyä huulille.
KKKK
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
Sijoitusasunto nro 2
Terveppä jälleen
Tosiaan pysytään edelleen vähän itse aiheessa eli asuntosijoittamisessa ja nyt meinasin käydä läpi sijoitusasuntoni nro 2 hankintaa. Joillekkin tämä voi olla kuin kauhutarinaa, eli ei näin/noin, mutta näin se nyt sitten kuitenkin meni, sekä hyvässä, pahassa ja rahassa.
Toinen sijoitusasuntoni hankinta oli vuoden sisällä ensimmäisestä, vähän enemmän asuntosijoittamiseen perehtyneenä ja innostuneena sekä vähän tuuria sekaan lusikoiden. Kohteeksi valikoitui lopulta alle 30m2 yksiö "tutun" välittäjän kautta opiskelijakaupungin parhaalta (minun mielestäni) ja halutulta (jälleen minun mielestäni) postinumeron alueelta.
Kohde osui sihtiini vähän kuin vahingossa, "tutun" välittäjän ohimenneiseen kommenttiin perustuen. Olin kertonut olevani kiinnostunut mikäli jotain osuu kohdalle ja ohimennen jutustelu osui oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Rattaat lähtivät käyntiin ja myyjä olikin melko halukas myymään. Pientä skeptisyyttä hintaa ja myyntihalukkuutta kohtaan ja hieman enemmän kuin ensimmäisen asunnon kohdalla selvittelyjä. Enemmän kyselyitä välittäjältä ja jopa soitto isännöitsijälle.
Ja kuten lähes aina, vähän piti vääntää hinnasta ja myyjä suostui jopa hyvään tinkiin kohteesta. Jälkikäteen ajateltuna lisäselvittelyt, vaikka vain google tms olisivat voineet antaa sen kättäpidemmän lisätiedon, jolla olisi voinut vähän lisää alennusta hankkia, tosin olisi se lisätinki voinut kostautuakin kohteen ohimenolla, joten turha jossitella. Lähinnä muistuttaa yhä edelleen tekemään kotiläksyt kunnolla: myyjän tausta (kuka, miksi, aikataulu, talous, yksityinen/yritys), taloyhtiön luvut, isännöitsijä tai/ja puheenjohtaja ja miksei vielä vaikka käydä vähän kävelyllä tutustumassa ympäristöön ja naapureihin.
Miksi varoittelu ja muistuttelu? Kaupantekotilaisuudessa kävikin ilmi, että myyjä olikin yrittäjä ja tällä vaikutti olevan melkoisen suuri tarve myyntiin. Eli talous ei tainnut olla toivottavassa kunnossa ja sijoitusasuntokin piti myydä, vaikka olikin vuokrattuna valmiiksi. No yhtäkaikki kaupat tuli tehtyä ja asuntosijoittaminen valui eteenpäin ja vuokralainen oli jopa valmiina.
Eipä tuotoilla aivan kuuhun menty, mutta päästiin sillä noin 5% tuottoon. Vuokralaisen vaihduttua tuli remontoitua asunto edustuskuntoon ja se onkin pitkälti mennyt kuumille kiville sijaintinsa (luultavasti merkittävin tekijä) ja hyvällä maulla tehdyn remontin johdosta. Suuria remontteja ei ollut eikä vieläkään ole tiedossa ja vastike on jopa laskenut viime vuosina. Ja tottakai vuokranantajakin on kyllä parhaasta ja komeimmasta päästä. Nojoo vitsit sikseen, vaikkakin pyrin olemaan miellyttävä ja helposti lähestyttävä vuokranantaja kaikille vuokralaisehdokkailleni, en vain vuokralaisilleni tai niille, jotka asunnon lopulta saavat.
Nykyinen vähän vajaan 7% tuotto, laskeva hoitovastike ja harvinaisen mukava vuokralainen kuitenkin pitävät kohteen valintaa tähän mennessä parhaana asuntosijoittajan ja vuokranantajan valintanani. Tottakai hankintaan ja kohteen hallintaan liittyy aina kokemuksia ja kömmähdyksiä, mutta niihin palannen myöhemmin.
KKKK
Tosiaan pysytään edelleen vähän itse aiheessa eli asuntosijoittamisessa ja nyt meinasin käydä läpi sijoitusasuntoni nro 2 hankintaa. Joillekkin tämä voi olla kuin kauhutarinaa, eli ei näin/noin, mutta näin se nyt sitten kuitenkin meni, sekä hyvässä, pahassa ja rahassa.
Toinen sijoitusasuntoni hankinta oli vuoden sisällä ensimmäisestä, vähän enemmän asuntosijoittamiseen perehtyneenä ja innostuneena sekä vähän tuuria sekaan lusikoiden. Kohteeksi valikoitui lopulta alle 30m2 yksiö "tutun" välittäjän kautta opiskelijakaupungin parhaalta (minun mielestäni) ja halutulta (jälleen minun mielestäni) postinumeron alueelta.
Kohde osui sihtiini vähän kuin vahingossa, "tutun" välittäjän ohimenneiseen kommenttiin perustuen. Olin kertonut olevani kiinnostunut mikäli jotain osuu kohdalle ja ohimennen jutustelu osui oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Rattaat lähtivät käyntiin ja myyjä olikin melko halukas myymään. Pientä skeptisyyttä hintaa ja myyntihalukkuutta kohtaan ja hieman enemmän kuin ensimmäisen asunnon kohdalla selvittelyjä. Enemmän kyselyitä välittäjältä ja jopa soitto isännöitsijälle.
Ja kuten lähes aina, vähän piti vääntää hinnasta ja myyjä suostui jopa hyvään tinkiin kohteesta. Jälkikäteen ajateltuna lisäselvittelyt, vaikka vain google tms olisivat voineet antaa sen kättäpidemmän lisätiedon, jolla olisi voinut vähän lisää alennusta hankkia, tosin olisi se lisätinki voinut kostautuakin kohteen ohimenolla, joten turha jossitella. Lähinnä muistuttaa yhä edelleen tekemään kotiläksyt kunnolla: myyjän tausta (kuka, miksi, aikataulu, talous, yksityinen/yritys), taloyhtiön luvut, isännöitsijä tai/ja puheenjohtaja ja miksei vielä vaikka käydä vähän kävelyllä tutustumassa ympäristöön ja naapureihin.
Miksi varoittelu ja muistuttelu? Kaupantekotilaisuudessa kävikin ilmi, että myyjä olikin yrittäjä ja tällä vaikutti olevan melkoisen suuri tarve myyntiin. Eli talous ei tainnut olla toivottavassa kunnossa ja sijoitusasuntokin piti myydä, vaikka olikin vuokrattuna valmiiksi. No yhtäkaikki kaupat tuli tehtyä ja asuntosijoittaminen valui eteenpäin ja vuokralainen oli jopa valmiina.
Eipä tuotoilla aivan kuuhun menty, mutta päästiin sillä noin 5% tuottoon. Vuokralaisen vaihduttua tuli remontoitua asunto edustuskuntoon ja se onkin pitkälti mennyt kuumille kiville sijaintinsa (luultavasti merkittävin tekijä) ja hyvällä maulla tehdyn remontin johdosta. Suuria remontteja ei ollut eikä vieläkään ole tiedossa ja vastike on jopa laskenut viime vuosina. Ja tottakai vuokranantajakin on kyllä parhaasta ja komeimmasta päästä. Nojoo vitsit sikseen, vaikkakin pyrin olemaan miellyttävä ja helposti lähestyttävä vuokranantaja kaikille vuokralaisehdokkailleni, en vain vuokralaisilleni tai niille, jotka asunnon lopulta saavat.
Nykyinen vähän vajaan 7% tuotto, laskeva hoitovastike ja harvinaisen mukava vuokralainen kuitenkin pitävät kohteen valintaa tähän mennessä parhaana asuntosijoittajan ja vuokranantajan valintanani. Tottakai hankintaan ja kohteen hallintaan liittyy aina kokemuksia ja kömmähdyksiä, mutta niihin palannen myöhemmin.
KKKK
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)