Nyttemmin korkojen nousun myötä asuntomarkkinakin on alkanut ottamaan osumaa ja asuntojen arvot ovat ennemminkin alkaneet kääntymään laskuun. Ostajan markkinoista on jo tovi puhuttu, onhan sitä jo tovi sitten väläytelty, että kohta sekin juna jo meni. Asuntomarkkina kuitenkin tuntuu polkevan epävarmasti paikoillaan. Hinnat ja varsinkin pyyntihinnat joustavat varsin epätahdissa alaspäin. Kun vuonna 2021 naapurikin on voinut saada priimaa, niin eihän sitä hintaa nyt liian herkästi laskemaan lähdetä. Toisaalta myös asuntosijoittajien aktiviteetti on laskenut kuin lehmän häntä. Enkä yhtään ihmettele jos on tottunut tekemään hankintoja 3-4% tuotoilla, kun korkokulutkin ovat olleet lähes mitättömät. Nyt kun korkokulut ovat nousseet samaisen 3-4% ja hoitokulut kasvavat remonttivelan kanssa ehkä vieläpä sitäkin nopeammin niin sijoitusyhtälö kieltämättä vaikeutuu. 4,5% korkokulut eivät vielä välttämättä syö kokonaan maltillisesti (esim 50%) vivutettua sijoituskohdetta, mutta kyllä se kovaa lovea tekee. Ja kun riskille pitäisi saada tuottoakin.
Seuraan tätä tilannetta varsin tarkkaan, koska hankintahousut on jalassa. Ja vaikkei hankintahousutkaan olisi jalassa seuraisin silti silmä tarkkana tilanteen kehittymistä. Nyt saa vielä omakohtaisempaa kokemusta, että miten tarjouksiin ja tinkimisiin reagoidaan. Jotkut kohteet yhä revitään käsistä, ja niin luultavasti tulee aina olemaan. Mutta nyttemmin on alkanut näyttäytymään vahvemmin tinkivarojen paluu. Pelkkä laskin kädessä (aiheesta aiemmin TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ) ei yhä edelleenkään auta edetä, mutta sekin on helpottunut. Tuntuu myös siltä, että pikkuhiljaa opitaan pois ajatuksesta: pyyntihinnoista ei tarvitse tinkiä.
Asuntomarkkina on jo muuttunut ja yhä muuttumassa. Paljon myöskin uutisoidaan ja puhutaan, että rakentajilla jää kohteita roikkumaan ja niistä pyritään pääsemään eroon. Onko viimeiset alennusmyynnit näiden osalta jo aloitettu niin en usko. Kipeitä ja kovia korkonousuja on edessä vielä koko kesän. Itsellänikin päivittyy 12kk euriboriin sidotut lainat heinäkuussa. Eikä helpostusta kyllä ole loppuvuonnakaan vielä tiedossa, joskin korotukset eivät tule heinä-elokuun jälkeen olemaan enää yhtä roiseja kuin ennen syyskuuta. 12kk eurib kun oli viime kesällä vielä 0,8% tiimoilla ainakin käväsemässä.
Mihin maailma tästä vielä matkaa? Mikä on asuntomarkkinan käännekohta tai vaikkapa mikä sen ennustetun taantuman vaikutus tulee olemaan ja koska se iskee kunnolla? Nämähän on niitä miljoonien taalojen/eurojen tai vaikka ja minkä valuutan kysymyksiä. Tämä on kuitenkin mielenkiintoinen tilanne. Ostajat ja myyjät tuntuvat olevan varsin kaukana toisistaan, enkä usko, että välittäjilläkään on kovin kivaa ja helppoa. En kuitenkaan voi väittää pelkästään nauttivani tilanteesta vaikkakin pidän asuntokaupan neuvottelutilanteista (en kaikista), pidän myös asuntokauppaan liittyvästä psykologiasta ja henkisestä puolesta (en todellakaan pidä siitä aina). Ja mahdollistaahan tämä tilanne paljon. Mutta ihan yhtälailla monien muiden kanssa kummastelen että mitä tässä vielä on tulossa ja mitä seuraavaksi taloudessa menee rikki ja kuinka pahasti. Ja onhan minulla niitä olemassa olevia asuntosijoituskohteita, joissa nyt ainakin exelissä arvoa haihtuu ja varmaan vakuusarvostuksissa vielä sitäkin konkreettisemmin. Lainahanatkin varmasti kiristyvät ja toisekseen kyllähän itsellänikin ne korkokulut nousevat.
Blogini ajatus on kuitenkin aina ollut pitää omia ajatuksiani kasassa ja kirjoittaa niitä auki. Joten siihen tämä toimi varsin hyvin ja varsinkin nyt. Samalla pohdin ja seuraan ääneen omaa tarjousrymistelymatkaani ja jaan sitä ilo- tai surutarinaa, jota saan tai jään aikaan saamatta. Patruunoita löytyy ja vielä on ruuti kuivaa. Ja ihan konkreettiset toimenpiteet, näyttökäynteineen ja tarjousneuvotteluineen on aloitettu. Mielenkiintoisia kohteita, mielenkiintoisia hankkeita. Pieni pilke silmäkulmassa vastaamaan haasteisiin.
Kehäkettu on jälleen vauhdissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti