Hankintoja

Pakkanen kiristyy, talvi tulee, kilpailu kovenee ja kauppaa käydään.

Olen jo hyvän aikaa ollut ostohousut jalassa ja metsästänyt kohteita. Myös ihan siihen pisteeseen asti, että olen käynyt näytöillä ja tehnyt tarjouksia. Ja kyllä, vaikka osittain ehkä vanhanaikaisesti yhä pidän arvossa, että kohteen näkee ennen tarjousrumbaa ja ostopäätöstä. On hyvä tietää mitä ostaa, myös muutoin kuin paperilla. Allekirjoitan kuitenkin paperien ja taustatyön tärkeyden. Välillä itsekin sorrun oikaisemaan, mutta hankintojen osalta ostohinta yleensä saattaa luoda sopivan turvamarginaalin muutoin tarkempaan ja hitaampaan kokonaisuuden tarkasteluun. Tietyissä tilanteissa hitaudella on valttikortit:

• Saat toisen reagoimaan/näyttämään bluffinsa aikaisemmin.
• Kohde ehtii märehtymään markkinoilla (syy voi olla vaikkapa huonot kuvat, huono kansikuva, liian vähän informaatiota tai liian kallis hinta). Kun tilanne muuttuu niin voi se muuttua radikaalistikin.
• Paljastuu erilaisia mahdollisuuksia, kuten pieleen menneen jo sovitun kaupan pelastaminen.

Sama pätee myös toiseen suuntaa eli nopeuden plussat:

• Toinen ei ehdi märehtiä. Eli pohtimaan muiden tarjouksien mahdollisuutta.
• Voi ratkaista kahden asunnon loukun tai paremman sijoituskohteen ongelman. Rahoitushanatkin kun ovat kiristyneet.
• Ei ehdi itse märehtimään ja ylianalysoimaan.

Näihin edellä mainittuihin pitääkin muistaa palata vielä ihan omana julkaisunaan, koska monasti juurikin ne ovat olleet merkittävissä rooleissa. Hunting high and low siis toimii. Jollei tee mitään, ei myöskään tapahdu mitään. Jollei edes yritä saada tehtyä diilejä, ei niitä diilejä löydy tai ainakaan syliin tipu. Niitä voi tehdä, mutta on huomattavasti helpompaa vain maksaa liikaa ja edetä asioiden kanssa. Myönnän että kaikelle (kuten ajallekin) on hintansa ja täten pelkästään ”analysis paralysis” eli tiivistettynä sen pelkän timantin metsästys voi koitua kohtaloksi. Sitä kun ei yleensä sitten lopulta koskaan löydykään. En kuitenkaan allekirjoita asuntosijoittamisessa äkkipikaisuutta enkä heittäisi varovaisuutta romukoppaan. Liiallinenkin varovaisuus on huomattavasti parempi kuin liian välinpitämätön varomattomuus. Kohtaloa voi olla menetetyt tulot taikka ihan vain se fakta ettei asiat koskaan etene. Suomalainen kun tyypillisesti yhden plussan löytäessään löytänee vähintään 5 miinusta. Pidän kuitenkin mahdollisten sijoitustuottojen menettemistä pienempänä pahana kuin painajaisten toteutumista ja heikosti nukuttuja öitä. Olkoonkin niiden todennäköisyys miten pieni tahansa ja kun asuntokaupoilla kun vielä ollaan tekemisissä varsin suurten lukujen kanssa. Sekä joiltain osin suurten tunteiden parissa. Harvemmin ne häädöt ovat minkään osapuolten mielestä kivoja.

Kuten kuitenkin alussakin jo mainitsin niin myös ihan kauppaa käydään. Maaliviiva jopa häämöttää ja melkein näkyykin jo. Eli uusinta hankintaa on tulilla ja tämäkin matka oli jälleen ihan hauska kokemus. Tyämaa tiedossa, mutta projekti tönön tasoa ei ihan niin vain ohitetakaan. Katsotaan mikä koodinimi keksitään seuraavaksi. Ennen ja jälkeen kuviakin tiedossa ja muutoinkin updatea uusimpaan hankintaan liittyen jahka sekin saadaan lopulta maaliin taputeltua. Ei tämä asuntosijoittaminen kuitenkaan ihan pelkkää maalin kuivumisen tuijottelua ja pelkkää odottelua ole. 

Leka käteen ja maalia palamaan. Siinä on lausahdus mistä voi vetää useanlaisia johtopäätöksiä. Ostohousut yhä kuitenkin jalassa, joten ei tässä missään nimessä vielä(kään) lepokotiin päästä.

Kettu kiittää, kuittaa ja kumartaa.