Monopoli on aina ollut yksi lempilautapeleistäni. Ehkä sekin osaltaan on yksi asuntosijoittamiseni inspiraation lähteistä. Vaikkei - ainakaan vielä - oman asuntosijoittajauran aikana olekaan tullut haalittua Erottajalta tonttia/asuntoa saatikka eri asemia. Yksi jo tovin kypsyneistä hauskoista tavoitteista on kuitenkin ollut: omistaa oma katu. Ja eihän sellainen idea voi olla mistään muualta kuin itse Monopolista lähtöisin. Eli tavalla tai toisella tavoitteena olisi omistaa ainakin iso osa taloista/rakennuksista jonkin tietyn kadun varrelta. Tätä tavoitetta olen jo pienissä määrin päässyt toteuttamaan ja edelleen se varmasti tavoitteissa pysyy. Olisihan se nyt vain uskomattoman hienoa omistaa kokonainen katu, tai kaikki asunnot/talot tai rakennukset tietyn kadun varrelta. Toiset ostelevat asuntoja, taloja tai kerrostaloja, itse ajattelen jo niistäkin vähän pidemmälle: kokonainen kadunvarsi tai vaikkapa kortteli. Jokin yksinäinen teollisuuskiinteistö voisi saman asian ajaa, mutta sekään ei ole se ajatuksen idea. Ei siis oikoreittejä taikka jotakin teknistä kikkaa kiertää tavoite, vaan ihan oikean kaupungin, eikä minkään käpylän, kokonainen kadunpätkä hallussa.
Jos taas mennään monopoli sanaan pelkkää lautapeliä syvällisemmin niin ei siitäkään ole kovinkaan paljon aikaa, kun asuntosijoittajat aika monopolimaisesti saivat valita vuokralaisensa. Näytöille oli jonoa kadulle asti ja kesäsesonki nosti vuokria kiitettävästi. Vessaksi kelpasi koppi jossa bidee ajoi suihkun asiaa ja sekin mahdollisuus saattoi olla lähinnä plussaa. Opiskelijat kyllä ovat sellaisia arjen sissejä, että ovat pärjenneet varsin kirjavissa tilanteissa. Tämäkin tilanne on huomattavasti tasoittunut, joka toisaalta on hyvä asia vuokralaisten kannalta. Nykyään parhaista vuokralaisista kilpaillaan, mutta eivät ne ”pelin” säännöt ja lainalaisuudet ole juuri muuttuneet. Yhä arvostetaan asuntojen kuntoa, toiminnallisuuksia ja käytännöllisyyttä. Toki laatutietoisuutta on tullut enemmän ja osataan vaatia enemmän ja parempaa eikä niitä laittomia vuokrasopimusehtojakaan (toivottavasti) enää sulateta ihan niin helpolla. Eikä siitä vuokranantajankaan kommunikointikyvystä, inhimillisyydestä saatikka persoonallisuudesta haittaa ole.
Ei vuokranantajuus koskaan varmastikaan ole ollut mitään raha-automaatille tanssimista. Helpompaa se on ollut. Sen itsekin voin allekirjoittaa. Vuokralaisille on tullut enemmän valinnanvaraa, kun taas asuntosijoittajien ja vuokranantajien tuottoja syövät mm. niin kulujen nousu (inflaatio/vastikkeet jne), korkojen nousu ja kilpailu vuokralaisista. Tuotot ovat pienentyneet ja työmäärä varmaankin vain kasvanut. Tekninen kehitys mahdollistaa paljon, mutta ”passiivinen sijoitusmuoto” my ass.
Mikään yksi ainoa taktiikka ei monopolin laudallakaan pure vaan kohteita on haalittava, lähes miettimättä. Sama pätee asuntosijoittamiseen. Suurin ero kuitenkin lienee raha: monopolirahan käyttö ei mietitytä ihan yhtä paljon kuin satojen tuhansien oikeiden eurojen käyttö. Vastuut ja riskit lienevät aika eri sfääreissä. Tietynlainen ajatusmaailma kuitenkin täsmää: on ajateltava pidempää peliä, on oltava ”ahne”, höikäilemätön ja luova. Monopolirahaa voi aina hävitä, mutta ainahan sitä voittoa tavoitellaan. Asuntosijoittamisessa taas todennäköisimmin voittaa pelaamalla pidempää peliä.
Olisipa asuntosijoittaminen yhtä helppoa ja yksinkertaista kuin monopoli. Valitettavasti oikealla rahalla pelatessa prioriteetit ja tarkkuus muuttuu. Menetettävää on enemmän ja aitoa ”vapaudu vankilasta” korttia ei löydy. Oikeassa elämässä rahaa voi menettää ja se voi viedä huomattavankin paljon takapakkia. Joten monopolimainen ”ostan kaiken per heti” tyylinen strategia ei välttämättä toimi oikeassa elämässä, tai ainakin sen riskit kannattaa tiedostaa. Ja ehkä lähimpänä ”vapaudu vankilasta” korttia lienee aikainen asuntosijoittamisen aloittaminen eli ikä taikka ennemmin aika: virheistään oppii ja varhainen aloittaminen tarkoittaa enemmän aikaa virheistä palautumiseen. Oppirahoiksikin virheistä maksamista voisi trendikkäästi kutsua.
Oikean elämän Monopoli jatkukoon. Oppirahoja on jo koettu ja makseltu, josko jatkossa nautitaan ”Erottajille” tehdyistä kiinteistöistä ja niiden tuotoista. Oma vesi- tai sähkölaitos eivät ihan vielä ole omissa unelmissakaan.
Monopolikettu kiittää kuittaa ja kumartaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti